Marraskuu alkaa ilman kipuja – elämää, sanoja ja satiiria
1.11.2025. Lokakuu vaihtui marraskuuhun – ja mikä tärkeintä, ilman kipuja.
Ei lepokipuja, ei liikutuskipuja. Asteikolla 0–10, molemmissa kohdissa nolla.
Sama kivuton linja on jatkunut elokuun alusta asti. Kolme kuukautta täysin kivuttomana.
Hierojan sanoin: “Kivuttomampi kuin terve ihminen.”
Aamu ja päivän alku
Aamu alkoi somettamisella ja biisien parantelulla.
Työn alla oli jälleen kappale “Someron vuodeosasto lakkautusuhan alla”, joka löytyy YouTubesta, Spotifysta, TikTokista, Instagramista ja Dailymotionista.
Sen jälkeen vuorossa oli aamupala:
kuuden munan munakas ja 3 desilitraa nesteitä.
Ruokailu on nykyään harjoitusta – nielemistä on opeteltava, koska ruokintaletkua ei laiteta.
Lääkärit seuraavat tilannetta, mutta toisinaan tuntuu siltä, että he vain odottavat, mitä tapahtuu.
Tilannetta voisi oikeudellisesta näkökulmasta kutsua heitteillejätöksi.
Päivän ateriat
Lounaaksi jälleen kuuden munan munakas ja 2 desilitraa nesteitä.
Kahviaikaan 2 dl, päivällisellä sama munakaslinja ja 4 desilitraa nesteitä.
Iltapalaksi vitamiinit ja 3 desilitraa nesteitä ÷ vielä viimeiseksi 4 dl vettä.
Ruokavalio on yksinkertainen mutta toimii. Energiaa riittää siihen, mikä on tärkeää.
.jpg)
Päivä tietokoneen äärellä
Suurin osa päivästä – noin 95 prosenttia hereillä oloajasta – kuluu koneen äärellä.
Internet on minun maailmani. Siellä on yhteys, tekeminen ja vapaus.
Samaan aikaan sisäinen kriitikko on alkanut taas heräillä.
Ehkä se on hyvä merkki: elossa ollaan.
Muistoja politiikan ajoilta
Joskus vuosia sitten minulla oli kunnianhimoinen ajatus: lähden politiikkaan.
Ajattelin, että maailma kaipaa järkeä, oikeudenmukaisuutta ja ryhtiä päätöksentekoon.
No, maailma oli eri mieltä.
Politiikassa huomasin nopeasti, että tärkeintä ei ollut mikä on oikein, vaan kuka puhuu ja kenellä on kahvipöydässä paras paikka.
Olin liian kiinnostunut kysymään miksi, ja liian hidas nyökkäilemään kyllä.
Siinä maailmassa sellainen ei ole toivottua.
Lopulta minusta tuli ongelma – ja he ratkaisivat ongelman poistamalla sen.
Erityisesti mieleen jäi yksi vanha konkari, entinen poliisimies.
Hän tiesi aina kaiken paremmin ja muistutti siitä säännöllisesti.
Kun aloin kyseenalaistaa hänen toimiaan, huumori loppui.
Politiikassa saa vitsailla vain, jos vitsi on budjetissa ja oikeassa suussa.
Ja niin urani katkesi ennen kuin se ehti edes alkaa.
Oli kuin olisin avannut oven juhliin, saanut kahvikupin käteen – ja heti perään oven naamaan.
.jpg)
Satiirin kautta takaisin ääneen
Vuodet ovat vierineet. Puolue unohtunut, haavat parantuneet.
Mutta yhteiskuntakriitikko sisälläni ei kuollut. Se vain odotti oikeaa hetkeä.
Nyt, elämän loppumetreillä ja sairauteni kanssa, se on noussut uudelleen esiin.
En tarvitse enää puoluetta, sääntöjä enkä ohjeita.
Minulla on rytmi, sanat ja nauru.
Satiiri on nyt minun puolueeni – ja mikrofoni sen päätösvaltainen elin.
Kun ääntä ei annettu, puhun nyt riimeissä.
Kun totuutta ei saanut lausua suoraan, sanon sen kiertäen – parodian kautta.
Se on ihmeellistä: ihmiset kuuntelevat totuutta paremmin, kun se on puettu huumoriin.
Kukaan ei tukehdu hernekeittoon, vaikka lusikka osuu pohjaan.
Olen entinen poliittinen haaveilija, nykyinen yhteiskuntakriittinen, ALS:ia sairastava räppipappa.
Puolikas mies kehossa, mutta kokonainen mielessä.
En kanna kaunaa, vain kynää.
En huuda megafoniin – hymähdän näppäimistölle.
Ja kun nauru raikaa, tiedän, että viesti meni perille.
Arjen hetkiä
Tänään piti olla parranajopäivä.
Hoitajat ovat siirtäneet sitä toisilleen useana päivänä, ilmeisesti resurssipulan vuoksi.
Toivottavasti tänään onnistuu – alkaa jo pistelemään maskin alla.
Parranajopäivän piti alun perin olla tiistaina, mutta ehkä tänään saavat sumplittua järjestyksen kuntoon.
Päivän vierailut
Gunu ja Miksu kävivät morottamassa. Kuvattiin vähän videopätkääkin.
Heidän lähdettyään tulivat Jouni ja Perttu käymään.
Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä, täynnä elämää ja arvoa –
vaikka täysin tuntemattomat lääkärit väittävät muuta.
Elämä jatkuu, ilman kipuja – ja täynnä sanoja.
Ehkä juuri se on tärkeintä.
hakusanat: ALS, elämäntarina, blogi, satiiri, politiikka, yhteiskuntakritiikki, musiikki, rap, Somero, kivuton elämä, sairauspäiväkirja, suomalainen arki, huumori, elämänilo, vammaisuus
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti