12.11-2025 Keskiviikon kuulumiset – kivut, syömiset ja pieni yllätysvierailu

Keskiviikon kuulumiset – kivut, syömiset ja pieni yllätysvierailu

Omat muistiinpanot ovat olleet tähän asti huomattavasti tarkempia ja teknisempiä, mutta nyt tuon samoja havaintoja julkisemmin esiin.

Kiputilanne levossa

Alla listattuna tämänhetkinen tilanne. Jos taulukossa ei ole lukemaa, se tarkoittaa, ettei kipua ole lainkaan.

Sulkeissa oleva numero kertoo kivun tason liikuteltaessa.

Vasen / Oikea

varpaat / varpaat

nilkka / nilkka

sääri / sääri

polvi / polvi

reisi / reisi

lonkka / lonkka

kylki / kylki

sormet / sormet

ranne / ranne

kyynärvarsi / kyynärvarsi

kyynärpää / kyynärpää

olkavarsi / olkavarsi

olkapää (3) / olkapää

leuka / leuka

silmä / silmä

korva / korva

pippeli

peppureikä

vatsa

rinta

alaselkä

yläselkä

niska

kaula

pää

Jos tätä listaa katsoo ulkopuolisen silmin, voi se näyttää vähän tragikoomiselta. Mutta niin vain kävi, että ensimmäinen päätös hengityskoneen eväämisestä tehtiin aikanaan olkapääkipujen perusteella. Siinä on kyllä tragikoomisuutta ihan riittävästi – vähän kuin varpaan haava, ei hengityskonemahdollisuutta. Ei jatkoon, sanoisin.

Syömiset ja juomiset

Ruoka maistuu edelleen hyvin, ja nieleminen on pysynyt suurin piirtein ennallaan.

Päivän ruokailut:

Aamupala: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

Lounas: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

Kahviaika: 

Päivällinen: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

Iltapala: leipä leikkeleellä ja juustolla, puolikas pulla 165 ml nesteitä

Päivä täynnä tuttuja kasvoja ja mielenkiintoisia keskusteluja

Normaalisti täällä käy suht vakioporukka vieraita, eli käytännössä lähes joka päivälle riittää joku tuttu piipahtamaan. Se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja pitää päivät rytmissä. Sitten taas on niitä viikkoja, kun porukkaa käy tavallista enemmän – ja tämä viikko on juuri sellainen. Ovi käy tiuhaan, ja se tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Onhan se hienoa, kun ihmiset muistavat, jaksavat tulla käymään ja vaihtaa kuulumisia.

Tänään hoitaja tuli kysymään, voiko päästää sisään erään vieraan – nimenä Jarkko Putkonen tai tutummin nyrkkeilijä Jarkko "Heat" Putkonen. Naurahdin ja sanoin tietenkin, että totta kai voi! Jarkkohan on vanha tuttu, entinen ammattinyrkkeilijä, jolla on takanaan komea ura: 17 voitettua ammattilaisottelua. Hän on kotoisin ihan naapurikylästä.

Nykyään Jarkko tunnetaan enemmän huippuluokan leuanvetäjänä. On ollut hienoa seurata hänen matkaansa uudessa lajissa ja sitä, miten tavoitteellisesti hän treenaa. Siinä on paljon samaa paloa kuin minulla itsellänikin on ollut aina – se kipinä kilpailemiseen, se sisäinen tuli, joka ei sammu, vaikka elämä välillä muuttuukin. Sanotaan, että silmät kertovat paljon ihmisestä, ja Jarkon silmistä näki heti sen tutun katseen: määrätietoisuuden, halun kehittyä ja kilpailla tosissaan. Siinä oli jotain tuttua, melkein kuin olisi katsonut peiliin – sama liekki elää omissakin silmissä sillä erolla että taistelen elämästä. Mutta taistelutahto ei ole kadonnut mihinkään. 

Keskusteltiin monenlaisista aiheista. Jarkko kertoi treeneistään ja kyseli, miten hänen tulisi kehittää otevoimaa nimenomaan lajinomaisesti leuanvetoon. Oli mielenkiintoinen keskustelu ko. asian ympäriltä. Puhuttiin myös henkisestä puolesta – siitä, miten paljon asenne ratkaisee. Kun halu on tarpeeksi suuri, niin keinoja löytyy aina.

Oli todella mukava nähdä Jarkkoa pitkästä aikaa ja vaihtaa ajatuksia rauhassa. Tällaiset tapaamiset piristävät päivää ja muistuttavat siitä, että yhteys ihmisiin ja jaettu intohimo urheiluun ovat voimavaroja, jotka kantavat pitkälle.

Niin se taas päivä taittui iltaan. Ja kuten usein käy, aika ei tullut lainkaan pitkäksi – päinvastoin, tuntui että päivä loppui kesken.

Monsteri

Hakusanat: blogi, kuntoutus, kipupäiväkirja, fysioterapia, toipuminen, urheilu, motivaatio, henkinen voima, vierailu, nyrkkeily, leuanveto, treeni, elämäntahto, arki, inspiraatio