Tiistain tunnelmat – kipujen kartoitusta ja ajatuksia elämästä
Huomenta ja oikein mukavaa tiistaita kaikille! 🌤️
Aamu on alkanut melko samalla tavalla kuin eilenkin. Kivut ovat pysyneet lähes identtisinä, eikä mitään dramaattisia muutoksia ole ilmassa – ja se on hyvä asia. Olkapää, joka on ollut jo pidempään se murheenkryyni, tuntuu tänään melkein kivuttomalta, ainakin liikuteltaessa. Pieni mutta tärkeä voitto!
Kivut levossa
Tässä tämän päivän kiputilanne tuttuun tapaan vasemmalta oikealle. Jos kohdassa ei ole lukemaa, se tarkoittaa täysin kivutonta kohtaa.
Sulkeissa oleva numero kertoo kivun määrän liikuteltaessa.
vasen oikea
varpaat varpaat
nilkka nilkka
sääri sääri
polvi polvi
lonkka lonkka
kylki kylki
olkapää olkapää
sormet sormet
ranne ranne
kyynärvarsi kyynärvarsi
kyynärpää (1) kyynärpää
olkavarsi olkavarsi
olkapää (2) olkapää
leuka leuka
silmä silmä
korva korva
pippeli
peppureikä
vatsa
rinta
alaselkä
yläselkä
niska
kaula
pää
Voi kuulostaa vähän tragikoomiselta, että näitä kirjataan näin tarkkaan, mutta se on oikeasti järkevää. Kun miettii, että ensimmäinen hengityskoneen eväämispäätös tehtiin aikanaan olkapääkipujen perusteella, niin tämä taulukointi ei enää tunnukaan liioittelulta.
Onhan se vähän sama kuin jos varpaan haavan perusteella todettaisiin, ettei tästä enää nousta. Ei jatkoon, sanoisi nykypolvi.
Syömiset ja juomiset
Ruoka maistuu edelleen hyvin ja nieleminen on pysynyt ennallaan, mikä on hienoa. Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö kokeilla nenämaskin käyttöä ruokailun aikana – se voisi helpottaa sekä omaa että syöttäjien arkea. Samalla ehkä vältyttäisiin ylimääräiseltä ilmapiikeiltä keuhkoissa ja vatsassa.
Ajatus on nyt hautumassa, mutta saattaa hyvinkin mennä kokeiluun lähiaikoina.
Päivän ruokalista näyttää tältä:
-
Aamupala: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä
-
Lounas: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä
-
Kahviaika: hunajavesi
-
Päivällinen: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä
-
Iltapala: leipä leikkeleellä ja juustolla, 175 ml nesteitä
Kyllä, munakaslinjalla jatketaan. Kun jokin toimii, sitä ei tarvitse muuttaa.
Hengityskoneesta ja elämästä sen varassa
Monet lääkärit tuntuvat osaavan kertoa lähinnä kauhutarinoita hengityskoneista – siitä, kuinka mahdotonta ja kurjaa elämä niiden varassa olisi. Mutta tässä kohtaa on pakko sanoa, että tieto ja kokemus eivät aina kulje käsi kädessä.
Sain nimittäin tänään vieraakseni henkilön, joka on elänyt hengityskoneen kanssa jo 32 vuotta. Kyllä, kolme vuosikymmentä ja vielä päälle! Ja täytyy sanoa, että oli valtavan sympaattinen ja valoisa ihminen. Koko kaksikko, joka tuli käymään, toi mukanaan hyvää energiaa ja perspektiiviä.
Siinä kohtaa kun ihminen, jolla on yli kolmen vuosikymmenen kokemus hengityskoneesta, kertoo arjestaan ja siitä, mitä kaikkea lääkärit jättävät sanomatta, alkaa monikin asia loksahdella paikoilleen. Monesti ne, jotka luulevat tietävänsä eniten, eivät oikeasti tiedä juuri mitään – ja tämä pätee aivan erityisesti silloin, kun vastassa on elävä, hengittävä, 32 vuoden mittainen todistusaineisto.
Samalla tuli taas esiin, miten valitettavan usein potilaita kohdellaan kuin he eivät ymmärtäisi mitään. Se on surullista, koska monilla on vuosien, jopa vuosikymmenten kokemus omasta tilanteestaan – eikä se tieto ole yhtään vähempiarvoista kuin valkoisen takin takaa tuleva teoria.
Mutta kuten sanonta kuuluu: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin näkyviin – ja niin sen kuuluukin olla.
Päivän fiilis
Kaiken kaikkiaan tiistai on ollut tasapainoinen ja rauhallinen. Kivut pysyvät hallinnassa, ruoka maistuu, ja mieli on kirkkaampi kuin pitkään aikaan.
Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat kohdilleen, ja kun olkapääkin alkaa olla lähes kivuton, voi sanoa, että suunta on oikea.
Tässä kohtaa tekee mieli todeta: ei se aina helppoa ole, mutta eteenpäin mennään, vaikka välillä kyykyssä.
hakusanat: kivut, sairaala, blogi, toipuminen, olkapää, kipupäiväkirja, hengityskone, potilaskokemus, ruokailu, munakas, lääkärien valheet, kokemustieto, elämä sairaalassa, kuntoutus, arjen voima
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti