26.11-2025 Hoitorinkiä ja sirkushuveja.

Hoitorinkiä ja sirkushuveja

Sapuskointi.

Aamupala             6 munan munakas + 120 ml nesteitä

Lounas                 6 munan munakas + 120 ml nesteitä

Kahviaika            mustikkapiirakka + neste 120 ml

                     

Päivällinen          en uskaltanut

                     

Iltapala             en uskaltanut

Kiputilanne 

Levossa         0

Liikkeessä      0

Tänään oli taas juuri niitä päiviä, joita aiemmassa blogissa sivusin: hetkiä, jolloin oma järki sanoo älä ota hoitoa vastaan, mutta elämä tuumaa, että otapa kuitenkin tästä tulee hauskaa. Ja kuten arvata saattoi, hauskuus oli lähinnä sellaista mustan huumorin sävyttämää.

Oma hoitotiimi? Poissa tai sairaslomalla. Vakihoitajat? Ei vuorossa. Tilalle tupsahti kaksi uutta hoitajaa, joilla oli varmasti parhaat aikeet, mutta joiden yhteispeli muistutti vähintäänkin improvisaatioteatteria, ilman käsikirjoitusta. Tai ehkä enemmänkin sellaista esitystä, jossa yleisö ei tiedä pitäisikö nauraa vai juosta pakoon.

Syöminen alkoi vielä suhteellisen rauhallisesti. Sitten tuli juottovaihe, ja yritin hienovaraisesti viestittää, että juottoletkun asennossa olisi ehkä pientä… säätövaraa. Pieni ongelma vain: en pysty istuessa puhumaan. Eli viestinanto oli suunnilleen tasolla eleet, muka eleet, katse, joka huutaa auttakaa nyt hyvät ihmiset. Tätä arvuuttelua jatkettiin rento 5–10 minuuttia, keuhkot jo ihan valmiina protestoimaan, kunnes vihdoin joku sai ahaa-elämyksen ja laski selkänojaa. Hurraa. Jatkettiin syömistä sellaisella pelonsekaisen kunnioituksen fiiliksellä, kuin olisi juuri selvinnyt vuoristoradan ensimmäisestä jyrkästä pudotuksesta.

Mutta ei siinä vielä kaikki  ei todellakaan. Syömisen jälkeen, täysin ilman varoitusta, toinen hoitaja päätti ryhtyä maskiasiantuntijaksi. Ei mitään voinko korjata? kysymystä, vaan suoraan maskin kiskomista alas, ylös, sivulle ja lopulta sellaista lähitaistelua, että ilmansyöttöletkukin sanoi itsensä irti koko hommasta. Tilanne oli… noh, pelottava on lievästi sanottu. Kun maski vihdoin oli jotenkin takaisin päässä ja maailma taas ilmastoituna, hän aikoi vielä jatkaa maskin korjailua. Siinä kohtaa keräsin kaikki maailmankaikkeuden viimeiset voimani ja kuiskasin: “IRTI.” Ja siihen se onneksi loppui.

En usko hetkeäkään, että hän teki mitään pahalla tahdolla  enemmänkin se oli sellainen tahtomaton nyt opiskellaan maskin anatomiaa käytännössä hetki. Mutta lopputulos on sama: minä en uskalla tänään syödä enää mitään. Liian monta liikkuvaa osaa, liian monta mahdollisuutta mennä mönkään ja aivan liikaa improvisaatiota yhdelle päivälle.

On turvallisempaa jatkaa syömistä vasta huomenna, kun yksikkö ei enää muistuta  sirkusta. Koska maskissa ei siis alun perin ollut mitään vikaa  mutta vaikea on laatia ennakko-ohjeita, kun ei voi ennustaa, mitä toisen pään sisällä liikkuu… tai mitä ei liiku .

Monsteri

Hakusanat: sairaalakokemus, hoitovirhe, potilasturvallisuus, syömisvaikeudet, hoitotiimin puute, kommunikaatiohaasteet, maskitilanne, väärinymmärrys, pelko, musta huumori

. 

25.11-2025 Kävijämäärä analyysi

 

Sapuskointi.

Aamupala             6 munan munakas + 60 ml nesteitä

Lounas                 6 munan munakas + 60 ml nesteitä

Kahviaika            pulla + neste 120 ml

                            100 g lihaa

Päivällinen          6 munan munakas + 120 ml nestettä

                           100 g lihaa

Iltapala               2 voileipää leikkeleellä ja juustolla + 120 ml nestettä

Kiputilanne 

Levossa         0

Liikkeessä      0

Hoitotiimiläisiä on 6. Liekö sairaslomalla tai jossakin osa kun ei ole näkynyt. Kestää kauemmin oppia jollei ole harjoittelemassa .Tulee vielä kiire siihen eilen mainitsemaani kuukauteen.

Kävijämäärä analyysi

Mitä tilastosta voidaan havaita:

Kuluneen viikon kävijätilastot tarjoavat mielenkiintoisen läpileikkauksen sivuston liikenteen vaihtelusta. Pääosin viikko on ollut yllättävän vakaa, mutta mukaan mahtuu myös kaksi selkeää poikkeamaa, jotka erottuvat datasta välittömästi.

20.–22. marraskuuta katselukerrat liikkuivat 580–620 välillä ilman suuria heilahteluja. Tämä kertoo siitä, että sivuston normaali arkiliikenne toimii tasaisesti ja yleisö on melko vakiintunutta. Pienet muutokset näiden päivien välillä ovat täysin odotettavia eivätkä eroa normaalista käyttäjävirrasta.

23. marraskuuta nähdään ensimmäinen merkittävä notkahdus, kun kävijämäärä putoaa noin 480:een. Pudotus ei ole dramaattinen, mutta se on riittävän suuri kiinnittääkseen huomion. Tämän tyyppinen lasku voi johtua esimerkiksi sisällön julkaisutahdista, normaalista arjen rytmistä tai yksinkertaisesti siitä, ettei kyseinen päivä tuonut uusia syitä palata sivustolle.

Pudotuksen jälkeen liikenne kuitenkin palautuu nopeasti. 24. marraskuu nousee taas lähelle normaalitasoa, ja 25. päivä muodostuu koko viikon selväksi huipuksi noin 670 käynnillä. Piikki viittaa siihen, että sinä päivänä jokin sisältö, julkaisu tai ulkoinen viittaus houkutteli selvästi enemmän vierailijoita kuin muina päivinä.

Yhteenvetona viikon kävijätilastot piirtävät kuvan yleisesti vakaasta liikenteestä, jota maustaa muutama selkeä notkahdus ja  Tällä hetkellä kokonaisuus kertoo kuitenkin siitä, että sivusto houkuttelee tasaisesti yleisöä  ja että kiinnostus voi nousta nopeasti, kun sisältö osuu oikeaan aikaan oikeaan tarpeeseen.

Analyysi sivuston liikenteen lähteistä

Tarkastelimme sivustomme kävijätilastoja nähdäksemme mistä lukijamme saapuvat. Tulokset perustuvat 708 katselukerran otokseen joka kattaa viisi suurinta lähdettä.

Facebook nousee tilastoissa suurimmaksi yksittäiseksi liikenteen lähteeksi. Kun laskemme yhteen eri Facebook osoitteet saamme kokonaismääräksi 249 katselukertaa. Tämä on noin 35 prosenttia kaikesta liikenteestä tässä otoksessa. Sosiaalinen media on siis erittäin merkittävä kanava meille.

Toisena tulee hakukonejätti Google. Se toi sivustolle 212 katselukertaa. Tämä kertoo siitä että sivusto löytyy hyvin hakutuloksista ja ihmiset etsivät tarjoamaamme tietoa aktiivisesti.

Videopalvelu YouTube on kolmantena listalla 180 katselukerralla. Videoiden kautta tuleva liikenne on huomattavaa ja se tukee hyvin tekstisisältöä.

Listalle nousee myös keskustelualusta Ylilauta 67 katselukerralla. Tämä osoittaa että sivustomme herättää keskustelua myös foorumeilla.

Yhteenvetona voimme todeta liikenteen jakautuvan monipuolisesti eri kanaviin. Tulemme jatkossakin panostamaan näkyvyyteen niin sosiaalisessa mediassa kuin hakukoneissakin.

Monsteri

hakusanat: google analytics laskuri, sivuston kävijälaskuri, ROI laskuri, konversiolaskuri, data-analytiikka laskuri, SEO analytiikka laskuri, atribuutiolaskuri, kävijäarvo laskuri, A/B testi laskuri, dashboard analytiikka laskuri

24.11-2025 Ensimmäinen viikko uuden hoitotiimin kanssa. Varovaista toiveikkuutta

 Tervehdys

Arki on jälleen alkanut ja sen myötä myös blogiin on tulossa päivityksiä päivittäin. Tukijoukkoni ovat kasvaneet kuluneen viikon aikana, mikä tuntuu todella hyvältä ja antaa voimaa jatkaa. Olen edelleen pitänyt tarkkaa kirjaa kaikesta, kuten tähänkin saakka.

Pidin kuitenkin hetken taukoa blogin kirjoittamisesta  annoin itselleni pienen suruajan ja mahdollisuuden hengähtää. Nyt tuntuu siltä, että on aika palata takaisin ja jatkaa kirjoittamista. Katsotaan siis yhdessä, mitä Suomessa ja omassa tapauksessani seuraavaksi tapahtuu. Tragikoomisia piirteitä tämä tilanne tuntuu saavan päivä päivältä enemmän.

Tällä hetkellä pidän pienen varha tauon ja seuraan, herääkö jollakulla varhan suunnalla vielä omatunto. Olin jo ehtinyt valmistella laajamittaista somekampanjaa useiden tuttujen somevaikuttajien kanssa. Viimeksi näytöt ylsivät tähän päivään mennessä yli 200 000 näyttökertaan  ja se saavutettiin vain parin somevaikuttajan voimin, mikä oli mielestäni todella hieno tulos. Kyllä se tuntuu ihmisiä kiinnostavan kun lääkärit leikkivät potilaiden hengellä. 

Seuraava kampanja olisi kuitenkin aivan eri mittaluokkaa: mukana olisi yli kymmenkertainen määrä somevaikuttajia sekä mediaa. Katsotaan siis, mihin suuntaan tapahtumat nyt kehittyvät.

Sapuskointi.

Aamupala             6 munan munakas + 370 ml nesteitä

Lounas               6 munan munakas + 130 ml nesteitä

Kahviaika            pulla + neste 120 ml

Päivällinen          6 munan munakas + 120 ml nestettä

Iltapala             2 voileipää leikkeleellä ja juustolla + 120 ml nestettä

Kiputilanne 

Levossa         0

Liikkeessä      0

Hoitotiimillä on nyt ensimmäinen viikko takana, ja tällä viikolla jokainen heistä työskentelee vuorollaan yksin. Siinä menee vielä tovi ennen kuin homma alkaa oikeasti rokata ja työskentely sujuu mutkattomasti. Kun vertaan tilannetta vanhoihin hoitajiin, joiden kanssa yhteistyö pelasi jo luonnostaan, niin kyllähän uutta porukkaa odottaa vielä paljon opittavaa.

Täytyy toisaalta sanoa, että myös vanhoissa hoitajissa oli pari sellaista, joille en mielelläni jättäisi vastuuta yksin ei siksi että he olisivat tehneet mitään tahallaan väärin, vaan maalaisjärjen puutteen, sähläyksen tai paniikin vuoksi. He tarkoittivat hyvää, mutta silti huoli nousi pintaan, etenkin jos kyse oli herkemmistä tilanteista tai esimerkiksi siitä 2 pv laitteesta. Sellaisissa tilanteissa en yksinkertaisesti halunnut/uskaltanut olla avun tarpeessa.

Uuden hoitotiimin kohdalla toivon kuitenkin, että kun kuukausi tulee täyteen ja rutiinit alkavat muodostua, homma alkaa oikeasti sujua. Alku on usein haparointia, mutta ajan kanssa varmuus ja luottamus kasvavat ainakin niin haluan uskoa.

Monsteri

 Muistokirjoitus rakkaalle  15.11-2025

On edelleen lähes mahdotonta ymmärtää, että kirjoitan nämä sanat nyt. Olit vasta 34 vuotta täynnä elämää ja rakkautta.   Että aika, jonka luulin kantavan meitä vielä sairauteni ajan, päättyi jo tässä. Että elämä vei sinut, rakas , aivan liian aikaisin  ilman varoitusta, ilman lupaa, ilman että kumpikaan meistä ehti valmistautua siihen hetkeen, jolloin pitäisi päästää irti.

Kannankin sydämessäni sanoja, joita en ehtinyt sanoa ajoissa.

Anteeksi.

Anteeksi niistä hetkistä, jolloin olin terävä, väsynyt tai peloissani ja annoin sen näkyä väärin. Sinä et ansainnut sitä. Et koskaan. Jos olisin tiennyt, että päivämme olivat laskettuja, olisin kohdellut jokaista hetkeämme kuin haurasta posliinia: varoen, hellästi, kiitollisena, rakastaen.

Mutta sinä,   sinä olit ihminen, joka ei kantanut kaunaa.

Sinä olit lähellä silloin, kun maailma tuntui sortuvan.

Sinä olit tuki, kun itse horjuin.

Sinä olit turva, jota en aina edes osannut pyytää, mutta joka silti ilmestyi viereeni juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin. Sellaista välittämistä ei kohtaa usein tässä maailmassa. Se oli sinun lahjasi

Muistan yhä, miten viimeisinä aikoina olit valmis auttamaan minua, vaikka itse olit uupunut ja kulunut. Sinä et kääntänyt selkää koskaan. Et väistänyt, vaikka olisit saanut. Siinä oli jotain niin kaunista ja jotain niin sydäntä särkevää yhtä aikaa: tapa, jolla rakastit. Se oli rehellistä, puhdasta, ehdotonta – sellaista, joka muistutti koiran uskollisuutta: rajatonta, pyyteetöntä, vilpitöntä.

Kun ajattelen sinua nyt, näen kaiken sen, mikä teki sinusta oman, korvaamattoman .

Näen uskollisuuden sinun silmissäsi.

Näen välittämisen pienissä teoissa, joihin en silloin kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.

Näen lämmön, joka täytti huoneen pelkällä läsnäolollasi kuin valo, joka ei pyydä tulla huomatuksi, mutta joka kuitenkin valaisee kaiken ympärillään.

Nyt kun olet poissa, hiljaisuus tuntuu erilaiselta.

Se ei ole vain hiljaisuutta, se on jälki sinusta.

Tyhjä tuoli, kesken jäänyt lause, tapa, jolla mietin edelleen, mitä olisit sanonut.

Ja se, etten voi enää kysyä, sattuu enemmän kuin pystyn kertomaan.

Mutta kaiken tämän surun sisällä on jotain muutakin.

On kiitollisuus, joka kasvaa päivä päivältä.

Kiitollisuus siitä, että sain tuntea sinut.

Kiitollisuus siitä, että sain jakaa loppuajan kanssasi.

Kiitollisuus siitä, että rakastit minua tavalla, joka oli niin täyttä ja niin rehellistä, ettei sitä voi koskaan unohtaa.

Sinä annoit minulle enemmän kuin kukaan ulkopuolinen ymmärtää.

Sinä olit arjen tuki, henkireikä, nauru, lohtu, syli ja seinä, jota vasten pystyi kaatumaan.

Sinä jätit jäljen minuun sellaisen, joka ei haalistu, vaan kulkee mukanani elämäni loppuun saakka.

Vaikka lähdit liian aikaisin, rakkautesi ei lähtenyt mukanasi.

Se jäi tänne.

Minuun.

Jokaiseen päivään, jokaisen muiston kulmaan, jokaisen ikävän hengenvetoon.

Kiitos sinulle, rakas , kaikesta mitä olit.

Kiitos, että rakastit minut kokonaan.

Kiitos, että olit osa elämääni se osa, jota en koskaan lakkaa kantamasta mukanani.

Nuku rauhassa, rakas.

Sinä poistuit, mutta et koskaan katoa.

Kuljet mukanani jokaisessa askeleessa, jokaisessa valossa ja jokaisessa hiljaisessa hetkessä, jossa tunnen sinut yhä.

Ikävä ei lopu.

Rakkaus ei lopu.

Sinä jäit minuun ikuisesti.

Hakusanat: #RIP, #LiianAikaisinPoistunut, #IkäväEiLopu, #RakkausJää, #MuistoElää, #Hyvästit, #Surutyö, #Kaipaus, #Muistoksi, #NeverForgotten, #OletMielessä, #LähtemätönJälki, #SydämessäAina, #IkuinenMuisto, #RakasYstävä, #NukuRauhaassa, #MuistotKantavat, #IkuinenRakkaus, #LepääRauhassa, #KiitosKaikesta

Rullakebab Halikossa ja ajatuksia tulevasta viikosta 16.11-2025

Lihapitoisempi päivä

Aamupala 240 gramma possua 175 ml nesteitä

Lounas 3 munan munakas 175 ml vettä

Kahviaika 200 ml vettä

Päivällinen 500g kebabia 400 ml vettä

Iltapala karjalanpiirakka munavoilla 200 g 175 ml nestettä. 

Iltajuoma 300 ml vettä.

ja kiputilat nyt nollissa niin levossa ku liikkeessä. 

Päivän piristys rullakebua Halikossa ja ajatuksia tulevasta viikosta

Tänään on sellainen päivä, jota olen odottanut pidemmän aikaa. Pieni irtiotto arjesta ja sairaalaelämästä tuntuu aina suurelta asialta, ja tänään pääsen pitkästä aikaa ulos syömään. Tällä kertaa suunta on Halikkoon, tuttuun ja turvalliseen Halikon Kebab Pizzeriaan, joka on vuosien aikana noussut henkilökohtaiseksi luottopaikakseni. 

Vaikka tämä ei ole varsinainen ravintola arvostelu, on pakko todeta että Salon alueella tämä paikka on ollut aina tasainen onnistuja ja erityisesti rullakebab on ollut oma suosikkini. Sairaalassa vietetty yli vuoden jakso tekee jokaisesta tällaisesta pienestä hetkestä valtavan tärkeän ja antaa energiaa jatkaa uudella voimalla.

Tämä rullakebu perinne on muodostunut vähitellen omaksi projektikseni. Olen jo pitkään ottanut tavaksi käydä testaamassa eri paikkojen tarjontaa aina kun siihen on mahdollisuus. Nyt kun terveys sallii pienen vierailun ja pääsen hetkeksi pois sairaalan rutiineista, haluan jatkaa tätä perinnettä niin pitkään kuin vain mahdollista. Kyse ei ole arvosteluista tai pisteistä vaan siitä ilosta joka syntyy hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta. Ulkona syöminen muistuttaa siitä millaista normaali elämä voi olla ja tuo pienen palan sitä tunnetta takaisin.

Huomenna alkaa kuitenkin uusi ja jännittävä vaihe. Hoitorinki tulee opettelemaan päivittäisiä askareita ja arjen rutiineja jotka kuuluvat tähän elämäntilanteeseen. Tiedän jo valmiiksi että edessä on raskas viikko. Uusien ihmisten tuleminen kuvioihin, uusien toimintatapojen opettaminen ja jatkuva ohjaaminen väsyttävät varmasti, mutta samalla ne ovat askelia eteenpäin. Tähän asti täällä on ollut kaksi hoitajaa, ja nyt äänten määrä nousee neljään. Voin jo kuvitella miten oman äänen kuuluviin saaminen voi vaatia enemmän kärsivällisyyttä ja selkeyttä kuin ennen. Muutokset eivät aina ole helppoja, mutta ajan kanssa niihin tottuu.

Kaiken keskellä tällaiset pienet hetket kuten tämän päivän kebabretki muistuttavat siitä että arkeen mahtuu myös valoa. On tärkeää löytää jokaisesta päivästä jotain mikä tuo hymyn huulille ja katkaisee harmauden. Tänään se oli rullakebu hyvässä seurassa. Huomenna se voi olla jokin pienempi asia, mutta jokainen niistä auttaa jaksamaan eteenpäin. Nyt on hyvä hetki sulatella ruokaa ja jatkaa rauhallista sunnuntaita, kerätä voimia tulevaan viikkoon ja luottaa siihen että uusi rytmi löytyy vähitellen.

Toivon että rullakebu retket jatkuvat vielä pitkään ja tuovat lisää pieniä ilon hetkiä kaiken muun keskelle. Ne ovat minun tapani pysyä kiinni arjessa ja muistuttaa itseäni siitä että elämä jatkuu vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Hakusanat: #rullakebu, #salo, #halikko, #kebab, #kebabravintola, #halikonkebabpizzeria, #ulkoruokinta, #päiväretki, #sairaalassa, #arki, #hoitorinki, #sunnuntai, #blogi, #ruokablogi, #salonparaskebab, #hyvänruoanpäivä, #kuntoutuminen, #pienetilot, #arjenpiristys, #jaksaminen

15.11-2025 Kuoleman arkkitehdit

Päiväkirjamerkintä – Lauantai

Tänään heräsin tavallista aikaisemmin. Ikkunan takana oli vielä hämärää, sellainen utuinen sinisyys, joka yrittää kertoa että päivästä voi tulla mitä tahansa. Minä sen sijaan tiesin jo aamusta, että haluan tehdä päivästä selkeän – ainakin sen verran kuin pystyn.

Aamurutiinit alkoivat sapuskoinnilla.
Aamupalaksi sain kuuden munan munakkaan , josta söin puolet sekä 50 ml nestettä. Pienet asiat, joissa saan päättää itse, tuntuvat lähes ylellisyyksiltä.

Myöhemmin, kun kello läheni puoltapäivää,  lounas:
200 grammaa possua ja 50 ml nestettä. Huomasin, että lihan tuoksu teki mieleni rauhalliseksi, melkein maadoitti. On hassua, miten rutiineista tulee turvasatamia silloin, kun muu elämä tuntuu aaltoilevalta.

Kahviaika  200 grammaa possua, join 400 ml nestettä ja  lisäksi palan mustikkapiirakkaa hieman eri aikaan. Makea piirakka tuntui melkein sunnuntailta keskellä viikkoa. Sen kanssa vielä 100 ml nestettä, ja annoin hetken aikaa itselleni vain olla.

Päivällinen oli kevyempi – 80 grammaa possua ja 100 ml nestettä.
Ja päivän päätteeksi iltapalaksi leipä juustolla ja leikkeleellä, yhteensä 175 ml nestettä.

Ruoista  on tullut omanlaisensa kartta, merkkipaalut päivissä, jotka muuten voisivat sekoittua toisiinsa.

---

Kiputilanne – hiljainen helpotus

Tänään kipu pysyi nollissa, sekä liikkeessä että levossa. Se on asia, josta olen kiitollinen enemmän kuin ehkä osaan sanoiksi pukea. Kivuttomat päivät eivät tunnu voitolta  koska joku lääkäri kymmenien kilometrien päästä päättää puolestasi onko sinulla kipuja ajaessaan omaa agendaansa

---

Ajatuksia päivän varrelta

Huomasin ajattelevani, miten pienet hetket rakentuvat yhteen: ruoka, hengitys, levollinen tuokio piirakan kanssa, ikkunasta sisään tuleva valo.

Arki voi olla yksinkertainen ja silti tärkeä.
Arki voi olla hiljainen ja silti täynnä merkitystä.

En tiedä, millaiselta huominen tuntuu, mutta tänään... tänään oli hyvä. Ja joskus se on enemmän kuin tarpeeksi.

Kuoleman arkkitehdit

Tänään lauantaina 15 päivä marraskuuta limaa taas enemmän kuin reilusti.  Tullut siihen lopputulokseen että vaikka limaa irtoaa nyt paljon, se on paljon helpompi poistaa yskityskoneella ns. löysällä yskityksellä tuhoamatta keuhkoja. Joten olkaa muut potilaat myös varovaisia sen asian suhteen. Jos haluatte tarkempaa infoa niin yv:tä vaan facen kautta niin neuvon mielelläni. Tämä liman irroitus kokeilu ilman lääkkeitä oli siis menestys.  Hunajan ja eucalyptuksen yhteisvaikutus todella hyvä.  

Ja uudet diagnoosin saaneet potilaat neuvon miten nauhoitteet tehdään ym. tärkeät asiat oman oikeusturvasi kannalta. myös jos äänitteesi jää huonolaatuiseksi voit lähettää sen minulle. Parannellaan ääniä jotta saadaan selvää. Tämä ei maksa mitään sinulle, samassa junassahan tässä ollaan. Muutenkin olkaa aktiivisia tiedonkeruussa jotta saatte lääkärit valheista heti kiinni. He eivät yksinkertaisesti sanottuna koita auttaa sinua, vaan koittavat päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Sinä maksat yhteiskunnalle. Varmasti niitä on poikkeuksia eikä sovi yleistää. Itselläni ei ole kokemusta kuin kolmesta Waltteri Siiralasta, Sanna Maulasta sekä Paula Viikarista, jotka eivät tässä kaavassa tee poikkeusta. Joten olkaahan erityisen varovaisia näiden kuoleman arkkitehtien kohdalla. Miksi voin näin sanoa??  Faktojen perusteella. Lääkäreillähän on oma vakuutusturva "lääketieteelliset syyt" jonka avulla he eivät ole mistään vastuussa. Kätevää eikö?  Missä muussa ammatissa et ole vastuussa töistäsi???  Ja toinen korppihan ei noki toista korppia. Mutta on ollut hienoa huomata että ihmiset on alkaneet heräämään....

Itselleni tulee viikoittain samankaltaisia viestejä joko potilailta ja omaisilta.  Tämä kertoo siitä , että kyse ei ole yksittäis tapauksesta vaan ihmisten määrätietoisesta poistamisesta samoin kuin natsi saksassa.  Tällä kertaa ei poisteta Juutalaisia vaan als potilaita. Tässä erään als diagnoosin saaneen potilaan yhteyden otto. Tuttu lääkärikin näkyy tekstissä mainittavan. (lupa julkaisuun on) 

"Hei, luin sun juttuja netistä js fbstä. Tulivat vastaan kun etsin tietoa Als:sta sain syyskuulla diagnoosin js nyt jo pyörätuolissa. Aloitin kans Siiralan hermostuttamisen kertomalla että haluan hengityskonehoitoon....onko susta otettu geenitestiä? Mä haluaisin omani tietää kun siihen SOD1 olis lääke olemas, toki ei suomes hyväksytty....melatoniinia pyysin reseptillä..ihan siks että sais vähä vahvempaa ku kaupat myy, kokeilen miten se auttaa. Tilasin myös CBD kapseleita. Vitsi että ottaa aivoon tää Suomen touhu. Yhä enemmän tulee als potilaita mutta mitään hidastavaa lääkettä ei kukaan keksi. Paljon tsemppiä sulle sinne, oot melkoinen esikuva ja taistelija!"

Kiitos paljon viestistä.  Vaikka voimat hiipuu, tällaiset viestit tuo taistelutahtoa ja yhdessä ollaan vahvempia. 

Nyt kun ihmiset selvästi heränneet näihin ihmisten, potilaiden, äitien, isien, lasten jne....kohteluun. Pitäkää ääntä. Hankkikaa julkisuutta. tai ottakaa yhteyttä niin hommataan yhdessä sitä julkisuutta.  Se on ainoa asia mitä ne pelkää. Mutta älä tyydy osaasi. Sinäkin olet ihminen , jonkun rakas , rakastat jotakuta ja sinulla on ihan samalla tavalla oikeus elämään kuin muillakin keuhkotoimintansa menettäneillä. Haluan nyt edelleen korostaa että tämän vuoden aikana hoitajat olleet perfecto muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta silloin alkuajoilta t-sairaalasta. 

Monsteri

hakusanat: als-diagnoosi, potilaskokemukset, lima-oireet, hengityskone, äänitteet, tiedonkeruu, epäluottamus, sairaalaympäristö, kiputilanne, geenitesti, melatoniini, CBD-kapselit, pyörätuoli, potilastarina, taistelu-sairautta-vastaan 

13 & 14.11-2025 torstai ja perjantain Väsymystä, vieraita ja paluu unelmatyöhön muistoissa.

Väsymystä, vieraita ja paluu unelmatyöhön muistoissa

Torstai ja perjantai olivat sellaisia päiviä, jotka tuntuvat valuvan ohi kuin harmaa vesisade: tasaisena, väsyttävänä, eikä mikään oikein tarttunut mieleen, vaikka asioita tapahtuikin paljon. Olo oli vetämätön ja nuutunut, eikä tarvitse kauaa etsiä syytä — limasta johtuva happivaje tekee tehtävänsä. Kun keho huutaa taukoa, mieli seuraa perässä. Siksi päätin yhdistää nämä kaksi päivää samaan pakettiin, ikään kuin olisi elänyt yhden pitkän ja tahmean vuorokauden.

Ruokapuoli on omassa Excelissä tarkasti tallessa, eikä jokaista annosta tarvitse blogiin kirjata. Sanotaan vain, että perjantai oli lihaisampi kuin moni juhlapäivä ja maha kiitti. Enkä ala raportoimaan pepun tai pikkuvarpaan vointia päiväkirjamaisella tarkkuudella – tiedän itsekin olevani elossa sen verran hyvin, ettei tarvitse jokaista kolotusta sanoittaa näinä päivinä kun veto on pois

Koodin äärellä ja ajankulun kadottaminen

Viime päivinä olen keskittynyt yllättävän paljon automatisointiin. Kun tuntuu ettei vuorokauden 24 tuntia enää riitä, ainoa ratkaisu on alkaa tehostaa sitä, mitä pystyy. Olen koodannut apuohjelmia, pieniä mutta kultaakin arvokkaampia, joista toivon olevan hyötyä jatkossa. Kun into iskee, on helppo huomata kuluttaneensa 20–30 tuntia viikossa näihin pikkuvirityksiin ilman että aika edes tuntuu kuluvan. Mutta jos nämä helpottavat arkea ja säästävät parisen tuntia päivässä, säännöllisyys palkitsee myöhemmin. Silloin jää aikaa muuhunkin koodiin — siihen, jota oikeasti haluaisi tehdä.

Vieraita, mutta yksi käynti jäi mieleen

Torstain ja perjantain aikaan kävi vieraita lähes jonoksi asti. Suurin osa tuttua porukkaa, niitä normivieraita, jotka tuovat arkeen pientä piristystä. Mutta torstaina ovi aukesi sellaiseen suuntaan, jota en ollut aikoihin ajatellut: opiskelukaveri vuosien takaa kävi moikkaamassa. Marko – oli oikeasti tosi kiva, että poikkesit.

Opiskelin aikoinaan mediaa ja markkinointia. Se tuli eräänlaisena välipysäkkinä työelämässä, kun mietin alanvaihtoa: kuituhommista autokauppaan. Ryhmämme oli sekava, kirjava ja äänekäs — juuri sellainen, jossa viihtyy, vaikkei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka koulutus oli kiva ja alanvaihto tuntui houkuttelevalta, elämä kuljetti kuitenkin toisaalle.

Unelmapesti, jota edelleen kaipaan

Sain nimittäin tarjouksia, joita ei voinut ohittaa. Sellaisia, jotka tuntuivat enemmän mahdollisuudelta kuin päätökseltä. Niin päädyin Eltel Networksin riveihin Vantaalle. Siitä tuli unelmatehtävä, enkä liioittele yhtään. Työalueena oli pääkaupunkiseutu ja koko Uusimaa, ja välillä keikat veivät muuallekin päin Suomea. Työ oli juuri sellaista, mistä pidin: liikkuvaa, vaihtelevaa ja ihmisiä täynnä. Ja työporukka? Sellaista, jossa vittuilu oli välittämistä ja huono päivä unohtui heti kun astui  työmaalle.

Lähes stadilaiseksi siinä tuli itsensä tunnettua, kun asustelin Espoon Lommilassa ja elin reissupainotteista arkea. Ja vaikka joka toinen viikonloppu vietin maalla, Salon tai Loimaan suunnalla, sydän jäi usein tielle — siihen liikkeeseen, joka on nyt niin kaukana.

Kun fyysiset oireet pahenivat, jouduin lopulta kertomaan etten enää jaksa tehdä kenttätyötä. Se oli raskas hetki. Mutta johto ei halunnut päästää minua. He tarjosivat mahdollisuutta jatkaa asiantuntijatehtävissä, roolissa jossa pääsin hyödyntämään osaamistani ilman fyysistä rasitusta. Niin syntyi nykyinen unelma-ammattini. Tykkäsin siitä aidosti — ja kaipaan sitä edelleen.

Täältä sängyn pohjalta katsottuna kaipuu tien päälle on ehkä suurin. Se pieni vapauden tunne, kun tie avautuu eteen ja edessä on vain työ, joka oikeasti maistuu.

Kaksi päivää, monta ajatusta

Näissä parissa päivässä ei siis ulospäin tapahtunut mitään poikkeuksellista. Olo oli väsynyt, vieraita riitti, ruoka oli hyvää ja Excel päivittyi. Mutta mieli seikkaili menneessä: automatisaation logiikassa, opiskeluaikojen muistoissa, työelämän entisissä poluissa.

Ehkä siksi nämä päivät tuntuvat lyhyemmiltä kuin ne olivatkaan.

– Monsteri

Hakusanat: väsymys, vierailut, automatisointi, koodaus, apuohjelmat, happivaje, mediaopinnot, markkinointi, alanvaihto, Eltel Networks, asiantuntijatyö, reissutyö, muistot, arjen tehostaminen, blogiteksti