30.10.2025 – Hengitystä, luottamusta ja julkista keskustelua

Tänään jatkettiin eilen aloitettua kokeilua ruokailun tahdituksessa. Uusi menetelmä – kaksi lusikallista ruokaa ja sen jälkeen hengitysmaski – osoittautui jälleen hyväksi ratkaisuksi. Kun hengitystä ei tarvitse pidättää niin pitkään, olo pysyy huomattavasti kevyempänä ja hapensaanti paranee. Tämä näkyy myös jaksamisessa ja yleisessä vireystilassa. Ruokaa on mennyt sopivasti, sekä omaa että sairaalan tarjoamaa.

Kivuton, mutta ei huoleton

Fyysisiltä kivuilta päivä oli käytännössä täysin kivuton. Paikallaan ollessa kivut ovat nollassa ja liikuteltaessa kipuasteikolla 0–10 sekin jää nollaan. Toisin sanoen, kehon puolesta päivä oli erinomainen. Henkinen puoli on kuitenkin eri asia.

Epävarmuus tulevasta ja jatkuva luottamuspula hoitolinjauksiin luovat oman jännitteensä arkeen. Kun et voi olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu, tai voitko luottaa lääkärin sanaan, se kuluttaa mieltä. Syynä ei ole pelkkä epäluulo, vaan toistuvat kokemukset, joissa annetut tiedot eivät ole pitäneet paikkaansa.

Julkinen keskustelu ja median voima

Myös tänään kävi muutamia vieraita, ja yhteydenottoja on tullut runsaasti etenkin Helsingin Sanomien jutun myötä. On ollut mielenkiintoista seurata, miten eri medioiden vaikutus vaihtelee. Vaikka Salon Seudun Sanomat ja Turun Sanomat julkaisivat omat juttunsa aiemmin, ne eivät herättäneet juuri minkäänlaista keskustelua – ei edes suhteessa lukijamäärään. Helsingin Sanomien julkaisu sen sijaan sai aikaan laajaa huomiota, keskustelua ja yhteydenottoja ympäri Suomen.

Lehti julkaisi lisäksi lyhyen TikTok-videon päivää ennen varsinaista juttua. Yllättävää kyllä, video keräsi illan aikana yli 10 000 tykkäystä. Tämä kertoo siitä, että somen ja perinteisen median yhdistelmä on edelleen tehokas tapa tavoittaa ihmisiä. Myös meidän oma kampanja toimi hyvin: katselukertoja on nyt kertynyt yhteensä lähes 200 000.

Arkea ja pohdintaa resursseista

Päiväkahviaikaan tuli pieni viive, kun toinen hoitaja ei ollut vielä paikalla juottamisessa avustamassa. Ohjeistuksen mukaan ruokailuhetkissä tulee olla kaksi hoitajaa paikalla, joten päätimme odottaa. En maininnut, että osa hoitajista on aiemmin tehnyt saman yksin, etten aiheuttaisi heille hankaluuksia.

Tämä pieni hetki sai kuitenkin pohtimaan laajemmin resurssien käyttöä. Kun aiemmin on keskusteltu hengityslaitteen käytön eväämisestä, on perusteluna mainittu muun muassa resurssien rajallisuus. Herää kysymys: käytetäänkö resurssikeskustelua joskus perusteena päätöksille, jotka eivät varsinaisesti liity siihen? Erityisesti kun puhetta on ollut siitä, miten suuri “rasite” potilas saattaisi olla omaisilleen – vaikka päätöksentekijä ei ole itse omaiseni.

On vaikea ymmärtää, miksi potilaan puolesta puhutaan hänen läheistensä nimissä, ilman heidän osallistumistaan tai suostumustaan. Luottamus rakentuu avoimuudesta, ja juuri sen puute tekee tilanteesta epävakaan.

Yhteenveto

Fyysisesti päivä oli erinomainen, henkisesti raskas mutta selkeyttävä. Konkreettiset asiat – kuten hengityksen ja ruokailun rytmitys, fysioterapian jatkuminen ja tuki ympäriltä – auttavat pitämään arjen hallinnassa. Samaan aikaan keskustelu luottamuksesta, resursseista ja oikeudesta omaan päätösvaltaan jatkuu.

Nämä eivät ole vain yksittäisiä hoitotapauksia, vaan laajempia kysymyksiä siitä, millainen on potilaan asema järjestelmässä, jossa tehokkuus ja inhimillisyys eivät aina kulje käsi kädessä.

---

Hakusanat:

30.10.2025, hengityshoito, syömisen tahditus, kivunhallinta, potilaskokemus, Helsingin Sanomat, sosiaalinen media, resurssien käyttö, hoitoetiikka, luottamus, Salo