29.10.2025 – Syömisen tahditusta, fysioterapiaa ja äänen kuuluviin tuomista

Tänään kokeiltiin uutta lähestymistapaa syömiseen – ja tulokset olivat yllättävänkin positiivisia. Aiemmin ruokailu on tapahtunut neljän lusikallisen sarjoissa ennen hengitysmaskin käyttöä, mutta nyt tahditusta muutettiin: kaksi lusikallista kerrallaan ja sitten maski. Ero oli selkeä. Hengitystä ei tarvinnut pidättää yhtä pitkään, ja hapensaanti parani. Tämä vaikutti suoraan myös yleisvointiin ja jaksamiseen.

Ruokaa on mennyt vaihtelevasti, sekä omaa että sairaalan tarjoamaa. Pääasia kuitenkin on, että ruokailu sujuu rauhallisesti ja keho saa tarvitsemansa energian ilman liiallista rasitusta.

Kivuton arki ja fysioterapian rooli

Kiputilanne on tällä hetkellä hyvin hallinnassa – käytännössä nollassa. Paikallaan ollessa ei kipuja ole lainkaan, ja liikuteltaessa kipuasteikolla 0–10 se jää tasolle 1. Käytännössä siis voidaan puhua täysin kivuttomasta olotilasta, vaikka lääkärin – joka toimii eri sairaalassa ja kaupungissa – näkemykset eivät tunnu lainkaan vastaavan todellisuutta. Olisikohan systeemissä tai potilaan kuuntelemisessa parantamisen varaa jos kerran kipu näyttelee isoa roolia siellä lääkärileikeissä saako toinen elää vai ei.  Entten tentten..... 

Tänään oli myös fysioterapiapäivä, ja mobilisointiharjoituksia tehtiin tuttuun tapaan. Salossa fysioterapia ja tuttavien tarjoama avustava mobilisointi ovat toimineet hyvin – yhdistelmä ammattimaista ohjausta ja käytännönläheistä tukea. Lisäksi itse maksamani hieronta sekä EMS-hoito ovat auttaneet tehokkaasti vähentämään turvotuksia ja parantaneet verenkiertoa. Tulokset näkyvät ja tuntuvat.

Julkinen keskustelu ja oikeus omaan ääneen

Päivän aikana kävi myös muutamia vieraita, ja Hesarin jutun jälkeen yhteydenottoja on tullut runsaasti. Ihmiset ovat kiinnostuneita tilanteesta ja haluavat ymmärtää, mitä todella tapahtuu kulissien takana. Julkisuus tuo mukanaan paitsi tukea ja toivon mukaan rajoittaa lääkäreiden tappamisvimmaa. 

Lääkärin tekemät uhkaukset eivät kuitenkaan ole hiljentäneet minua, päinvastoin. On tärkeää puolustaa omaa ihmisarvoa ja oikeutta tulla kuulluksi, erityisesti silloin, kun koetaan, että hoitopäätöksillä on vaikutuksia omaan elinikään ja hyvinvointiin. On vaikea ymmärtää, miten korkeasti koulutettu ihminen voi suhtautua potilaaseen tavalla, joka horjuttaa luottamusta hoitojärjestelmään.

Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että vaikeneminen ei ole vaihtoehto. Ääni vain vahvistuu, ja keskustelu jatkuu – ei vastakkainasettelun vuoksi, vaan siksi, että totuus ja inhimillisyys ansaitsevat tulla esiin.

Arki jatkuu silti omalla painollaan: ruokailu, fysioterapia, vierailut ja pienet edistysaskeleet. Kun perusasiat ovat kunnossa, mieli pysyy kirkkaana ja usko parempaan säilyy, vaikka ympärillä kuohuisi.

Oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille.