Uusi linjaus elämän loppuvaiheen hoidoista – käytäntö vai arvovalinta?

Ilta-Sanomien uutinen uudesta linjauksesta, jonka mukaan hoitoja voidaan rajata elämän loppuvaiheessa, herättää monenlaisia tunteita ja kysymyksiä. Paperilla linjaus voi näyttää selkeältä: tarkoituksena on välttää tarpeettomia hoitoja tilanteissa, joissa lääketieteellinen hyöty on pieni tai olematon. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen – eikä riskitön.

Rajaus vai rajoitus?

Linjausten taustalla on ajatus potilaan parhaasta ja inhimillisestä hoidosta. Kukaan ei halua turhaa kärsimystä tai ylitehohoitoa tilanteessa, jossa toipumismahdollisuuksia ei enää ole. Ongelmana on kuitenkin se, että rajanveto “tarpeellisen” ja “tarpeettoman” välillä on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

Kun päätöksiä aletaan tehdä hallinnollisesti tai taloudellisesti, on vaarana, että yksilöllisyys katoaa. Hoito ei enää perustu potilaan tahtoon ja elämäntilanteeseen, vaan järjestelmän resursseihin ja arvioihin siitä, mikä on “riittävää”. Silloin kyse ei ole vain lääketieteestä, vaan arvovalinnasta.

Potilaan ääni – kuuluuko se todella?

Linjausten mukaan hoitorajauksista tulisi keskustella potilaan ja omaisten kanssa. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta todellisuudessa moni potilas on tilanteessa, jossa ei pysty itse osallistumaan päätöksentekoon. Silloin ratkaisut jäävät lääkärien ja hoitohenkilökunnan arvioitaviksi.

Tässä syntyy helposti epäsymmetria: toinen osapuoli tekee päätöksen, toinen elää sen seurausten kanssa. Potilaan näkökulma voi jäädä sivuun, jos järjestelmä toimii kiireen, resurssipulan tai ohjeistusten varassa.

On myös nähtävissä huolestuttava kehitys, jossa kielellisesti pehmeät termit – kuten “hoidon rajaus” tai “elämänlaadun huomiointi” – voivat kätkeä alleen hyvin konkreettisia hoidon vähennyksiä. Kun päätökset tehdään hallinnollisella tasolla, yksilön kokemus jää helposti tilastojen ja ohjeiden jalkoihin.

Talouspuhe syrjäyttää etiikan

Uutisessa mainitut perustelut hoidon rajaamiselle liittyvät usein myös resurssien kohdentamiseen. On totta, että terveydenhuoltojärjestelmä kamppailee rajallisten varojen kanssa. Kuitenkin silloin, kun puhutaan ihmisen elämästä ja kuolemasta, taloudelliset argumentit ovat äärimmäisen arkaluonteisia.

Jos hoitopäätöksiä perustellaan “resurssiviisaudella” tai “vaikuttavuudella”, on vaarana, että inhimillisyys korvautuu laskelmoinnilla. Lääkärin rooli muuttuu parantajasta järjestelmän portinvartijaksi. Tämä ei ole vain eettinen kysymys, vaan myös yhteiskunnallinen – kuinka paljon arvoa annamme ihmiselämälle silloin, kun se ei enää ole taloudellisesti “tuottavaa”?

Luottamus koetuksella

Potilaan ja lääkärin välinen luottamus on hoitosuhteen perusta. Kun potilas alkaa kokea, ettei hänen tahtonsa tai elämänarvonsa merkitse päätöksenteossa, luottamus rapautuu. Tästä voi seurata epäluuloa, pelkoa ja jopa vastakkainasettelua hoitohenkilökunnan ja potilaiden välillä.

Linjausten pitäisi lisätä avoimuutta ja turvaa, ei epävarmuutta. Siksi olisi tärkeää, että jokainen hoitorajaus perustuu dokumentoituun keskusteluun, yhteiseen ymmärrykseen ja potilaan tahdon kunnioittamiseen – ei pelkkään byrokraattiseen viivaan paperilla.

Yhteenveto

Uusi linjaus herättää tarpeellista keskustelua siitä, miten hoidamme ihmisiä elämän loppuvaiheessa. Mutta samalla se paljastaa, kuinka herkkä ja monisyinen aihe tämä on. Jos keskustelu typistyy vain “tehokkuuteen” tai “vaikuttavuuteen”, vaarana on, että inhimillisyys jää järjestelmän jalkoihin.

Kysymys ei ole vain lääketieteellisestä linjauksesta, vaan siitä, millaiseksi yhteiskunnaksi haluamme kasvaa. Yhteiskunnaksi, joka mittaa arvoa kustannuksina – vai yhteisöksi, joka tunnistaa jokaisen ihmisarvon loppuun saakka.

---

Hakusanat:
hoidon rajaus, elämän loppuvaihe, potilaan oikeudet, lääketiede, etiikka, resurssit, terveydenhuolto, luottamus, arvovalinta, Suomi 2025

30.10.2025 – Hengitystä, luottamusta ja julkista keskustelua

Tänään jatkettiin eilen aloitettua kokeilua ruokailun tahdituksessa. Uusi menetelmä – kaksi lusikallista ruokaa ja sen jälkeen hengitysmaski – osoittautui jälleen hyväksi ratkaisuksi. Kun hengitystä ei tarvitse pidättää niin pitkään, olo pysyy huomattavasti kevyempänä ja hapensaanti paranee. Tämä näkyy myös jaksamisessa ja yleisessä vireystilassa. Ruokaa on mennyt sopivasti, sekä omaa että sairaalan tarjoamaa.

Kivuton, mutta ei huoleton

Fyysisiltä kivuilta päivä oli käytännössä täysin kivuton. Paikallaan ollessa kivut ovat nollassa ja liikuteltaessa kipuasteikolla 0–10 sekin jää nollaan. Toisin sanoen, kehon puolesta päivä oli erinomainen. Henkinen puoli on kuitenkin eri asia.

Epävarmuus tulevasta ja jatkuva luottamuspula hoitolinjauksiin luovat oman jännitteensä arkeen. Kun et voi olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu, tai voitko luottaa lääkärin sanaan, se kuluttaa mieltä. Syynä ei ole pelkkä epäluulo, vaan toistuvat kokemukset, joissa annetut tiedot eivät ole pitäneet paikkaansa.

Julkinen keskustelu ja median voima

Myös tänään kävi muutamia vieraita, ja yhteydenottoja on tullut runsaasti etenkin Helsingin Sanomien jutun myötä. On ollut mielenkiintoista seurata, miten eri medioiden vaikutus vaihtelee. Vaikka Salon Seudun Sanomat ja Turun Sanomat julkaisivat omat juttunsa aiemmin, ne eivät herättäneet juuri minkäänlaista keskustelua – ei edes suhteessa lukijamäärään. Helsingin Sanomien julkaisu sen sijaan sai aikaan laajaa huomiota, keskustelua ja yhteydenottoja ympäri Suomen.

Lehti julkaisi lisäksi lyhyen TikTok-videon päivää ennen varsinaista juttua. Yllättävää kyllä, video keräsi illan aikana yli 10 000 tykkäystä. Tämä kertoo siitä, että somen ja perinteisen median yhdistelmä on edelleen tehokas tapa tavoittaa ihmisiä. Myös meidän oma kampanja toimi hyvin: katselukertoja on nyt kertynyt yhteensä lähes 200 000.

Arkea ja pohdintaa resursseista

Päiväkahviaikaan tuli pieni viive, kun toinen hoitaja ei ollut vielä paikalla juottamisessa avustamassa. Ohjeistuksen mukaan ruokailuhetkissä tulee olla kaksi hoitajaa paikalla, joten päätimme odottaa. En maininnut, että osa hoitajista on aiemmin tehnyt saman yksin, etten aiheuttaisi heille hankaluuksia.

Tämä pieni hetki sai kuitenkin pohtimaan laajemmin resurssien käyttöä. Kun aiemmin on keskusteltu hengityslaitteen käytön eväämisestä, on perusteluna mainittu muun muassa resurssien rajallisuus. Herää kysymys: käytetäänkö resurssikeskustelua joskus perusteena päätöksille, jotka eivät varsinaisesti liity siihen? Erityisesti kun puhetta on ollut siitä, miten suuri “rasite” potilas saattaisi olla omaisilleen – vaikka päätöksentekijä ei ole itse omaiseni.

On vaikea ymmärtää, miksi potilaan puolesta puhutaan hänen läheistensä nimissä, ilman heidän osallistumistaan tai suostumustaan. Luottamus rakentuu avoimuudesta, ja juuri sen puute tekee tilanteesta epävakaan.

Yhteenveto

Fyysisesti päivä oli erinomainen, henkisesti raskas mutta selkeyttävä. Konkreettiset asiat – kuten hengityksen ja ruokailun rytmitys, fysioterapian jatkuminen ja tuki ympäriltä – auttavat pitämään arjen hallinnassa. Samaan aikaan keskustelu luottamuksesta, resursseista ja oikeudesta omaan päätösvaltaan jatkuu.

Nämä eivät ole vain yksittäisiä hoitotapauksia, vaan laajempia kysymyksiä siitä, millainen on potilaan asema järjestelmässä, jossa tehokkuus ja inhimillisyys eivät aina kulje käsi kädessä.

---

Hakusanat:

30.10.2025, hengityshoito, syömisen tahditus, kivunhallinta, potilaskokemus, Helsingin Sanomat, sosiaalinen media, resurssien käyttö, hoitoetiikka, luottamus, Salo 

29.10.2025 – Syömisen tahditusta, fysioterapiaa ja äänen kuuluviin tuomista

Tänään kokeiltiin uutta lähestymistapaa syömiseen – ja tulokset olivat yllättävänkin positiivisia. Aiemmin ruokailu on tapahtunut neljän lusikallisen sarjoissa ennen hengitysmaskin käyttöä, mutta nyt tahditusta muutettiin: kaksi lusikallista kerrallaan ja sitten maski. Ero oli selkeä. Hengitystä ei tarvinnut pidättää yhtä pitkään, ja hapensaanti parani. Tämä vaikutti suoraan myös yleisvointiin ja jaksamiseen.

Ruokaa on mennyt vaihtelevasti, sekä omaa että sairaalan tarjoamaa. Pääasia kuitenkin on, että ruokailu sujuu rauhallisesti ja keho saa tarvitsemansa energian ilman liiallista rasitusta.

Kivuton arki ja fysioterapian rooli

Kiputilanne on tällä hetkellä hyvin hallinnassa – käytännössä nollassa. Paikallaan ollessa ei kipuja ole lainkaan, ja liikuteltaessa kipuasteikolla 0–10 se jää tasolle 1. Käytännössä siis voidaan puhua täysin kivuttomasta olotilasta, vaikka lääkärin – joka toimii eri sairaalassa ja kaupungissa – näkemykset eivät tunnu lainkaan vastaavan todellisuutta. Olisikohan systeemissä tai potilaan kuuntelemisessa parantamisen varaa jos kerran kipu näyttelee isoa roolia siellä lääkärileikeissä saako toinen elää vai ei.  Entten tentten..... 

Tänään oli myös fysioterapiapäivä, ja mobilisointiharjoituksia tehtiin tuttuun tapaan. Salossa fysioterapia ja tuttavien tarjoama avustava mobilisointi ovat toimineet hyvin – yhdistelmä ammattimaista ohjausta ja käytännönläheistä tukea. Lisäksi itse maksamani hieronta sekä EMS-hoito ovat auttaneet tehokkaasti vähentämään turvotuksia ja parantaneet verenkiertoa. Tulokset näkyvät ja tuntuvat.

Julkinen keskustelu ja oikeus omaan ääneen

Päivän aikana kävi myös muutamia vieraita, ja Hesarin jutun jälkeen yhteydenottoja on tullut runsaasti. Ihmiset ovat kiinnostuneita tilanteesta ja haluavat ymmärtää, mitä todella tapahtuu kulissien takana. Julkisuus tuo mukanaan paitsi tukea ja toivon mukaan rajoittaa lääkäreiden tappamisvimmaa. 

Lääkärin tekemät uhkaukset eivät kuitenkaan ole hiljentäneet minua, päinvastoin. On tärkeää puolustaa omaa ihmisarvoa ja oikeutta tulla kuulluksi, erityisesti silloin, kun koetaan, että hoitopäätöksillä on vaikutuksia omaan elinikään ja hyvinvointiin. On vaikea ymmärtää, miten korkeasti koulutettu ihminen voi suhtautua potilaaseen tavalla, joka horjuttaa luottamusta hoitojärjestelmään.

Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että vaikeneminen ei ole vaihtoehto. Ääni vain vahvistuu, ja keskustelu jatkuu – ei vastakkainasettelun vuoksi, vaan siksi, että totuus ja inhimillisyys ansaitsevat tulla esiin.

Arki jatkuu silti omalla painollaan: ruokailu, fysioterapia, vierailut ja pienet edistysaskeleet. Kun perusasiat ovat kunnossa, mieli pysyy kirkkaana ja usko parempaan säilyy, vaikka ympärillä kuohuisi.

Oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille.

28.10.2025 – Pienistä asioista kohti normaalia

28.10.2025 – Pienistä asioista kohti normaalia

Tänään 28.10.2025 kaikki toimi jälleen paremmin. Laitteessa oli vihdoin vesi kunnossa, ja päivän aikana nesteitä meni yhteensä 12 desilitraa ja ruokaa, lihaa noin 600 grammaa. Pikkuhiljaa arki alkaa normalisoitua. On hämmästyttävää, kuinka pienilläkin yksityiskohdilla on vaikutusta koko päivän kulkuun ja jaksamiseen.

Iltavuorossa oli hoitaja M.R., joka pystyy yksin huolehtimaan syöttämisestä ja juottamisesta – tehtävistä, joihin joidenkin lääkäreiden mukaan tarvitaan useampi henkilö. Käytännön työ näyttää usein toisen puolen todellisuudesta: monesti hoitajat ymmärtävät potilaan tilanteen ja tarpeet huomattavasti paremmin kuin lääkärit, jotka katsovat asioita etäämmältä ja piittaamatta

Päivän aikana kävi myös useita vieraita, ja tehtäviä jaettiin sopivasti. Yhteistyö ja vuorovaikutus muiden kanssa tekee arjesta sujuvampaa ja mielekkäämpää.

Silti on vaikea olla pohtimatta, miksi potilaita usein aliarvioidaan ja heidän havaintojaan ei oteta vakavasti. Lääkärien ja potilaiden välinen vuoropuhelu kaipaisi lisää avoimuutta ja kunnioitusta. Potilaiden kokemuksilla ja havainnoilla on todellista arvoa – ne voivat täydentää kliinistä tietoa ja auttaa parantamaan hoitoa.

Toivottavasti tulevaisuudessa terveydenhuollossa korostuu enemmän yhteistyö ja kuunteleminen – niin, että jokainen osapuoli voisi kokea tulevansa aidosti kuulluksi.

---

Maanantai 27. 10-2025 Tuttu tyyli jatkuu

27.10.2025 – Omilla eväillä ja virheellisiä kirjauksia

Päivä 27.10.2025 alkoi epämiellyttävissä merkeissä, kun ruoka meni väärään kurkkuun. Syynä oli se, että kieli oli tarttunut poskeen kiinni, koska laitteesta oli loppunut vesi jo toista päivää peräkkäin. Tämä johti siihen, että koko päivä meni omilla eväillä, tuttavien avustamana. Tapaus oli inhimillinen virhe, mutta samalla osoitus siitä, kuinka pienikin laiminlyönti voi vaikuttaa merkittävästi arkeen. Aina siitä jää päiväksi pieni pelko ja siksi turvautua tuttuihin ja turvallisiin tuttuihin. 

Kun myöhemmin luin aikaisempia hoitokirjauksia (ei siis tämänpäiväisiä), huomasin, että niihin oli merkitty kuusi hoitajaa olleen avustamassa. Käytännössä kuitenkin siirrot tehtiin kahdella hoitajalla ja yhdellä opiskelijalla, ja pesut samalla määrällä – ilman kipuja ja ongelmia. Näin ollen kirjaukset olivat todellisuuteen nähden noin 80 prosenttisesti virheellisiä.

Tilanne toi mieleen myös alkuvaiheen, jolloin olin vielä T-sairaalassa. Silloin kivut olivat todella voimakkaita ja kipulääkitystä tarvittiin runsaasti. Nyt, useita kuukausia myöhemmin, olen ollut lähes neljä kuukautta ilman kipuja ja ilman kipulääkkeitä. Ainoastaan parina peräkkäisenä päivänä on annettu opiaatteja – jotka olisivat olleet vältettävissä, jos hengityslaite olisi ollut käytössä.

Koen, että inhimillinen kohtelu ja yksilöllinen hoito olisivat täyttyneet paremmin toisilla ratkaisuilla. Vakaumukseni mukaan olen opiaattivastainen, ja siksi on ristiriitaista joutua kärsimään lääkityksestä, joka ei vastaa omaa tahtoa tai tarpeita. Tämän taustalla ovat lääkäreiden Sanna Maulan ja Waltteri Siiralan tekemät päätökset, joita pidän vähintäänkin kyseenalaisina.

                                       Kumpi valehtelee enemmän?  Lääkäri vai poliitikko

Ironista kyllä, todellinen tilanne – hyvävointinen, kivuton  – ei heijastu virallisissa kirjauksissa. Dokumentoinnin ja todellisuuden välinen ero herättää kysymyksiä järjestelmän luotettavuudesta ja vastuullisuudesta.

Sunnuntai 26.10-2025 Sanna Maula ja Waltteri Siirala

 

Päiväkirjamerkintä 26.10.2025 – Omilla eväillä ja arkeen paluu

Sunnuntaipäivä 26.10.2025 jäi mieleen monestakin syystä. Aamu alkoi hieman ikävällä tavalla, kun ruoka meni väärään kurkkuun – syynä se, että kieli oli yön aikana tarttunut poskeen kiinni. Tämä johtui siitä, että laitteesta oli päässyt loppumaan vesi loppumaan. Pieni, inhimillinen huolimattomuus, joka kuitenkin vaikutti koko päivän kulkuun.

Tämän takia päivä meni kokonaan omilla eväillä, tuttavien avustamana ja syöttämänä. Vaikka tilanne ei ollut ihanteellinen, oli se toisaalta hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on varmistaa laitteiden asianmukainen huolto ja seuranta – sekä myös siitä, miten paljon arkinen apu ja yhteisöllisyys merkitsevät.

Päivän mittaan kävi useita vieraita, ja ilmapiiri pysyi kaiken kaikkiaan myönteisenä ja hyvähenkisenä. Keskusteluissa sivuttiin monenlaisia aiheita, myös terveydenhuollon ja hallinnon puolta. Varhan tohtori Mengelet sai osansa kriittisestä keskustelusta,  Sanna Maula ja Waltteri Siirala, joka on nyttemmin karannut kohua toiselle hyvinvointialueelle.

Faktantarkastuksen äärellä

Arkeen on taas palattu ja mieli virittynyt tuttuun rytmiin – tarkkuutta ja faktoja korostavaan työhön. Olen viime päivinä käynyt läpi lääkäri Sanna Maulan väittämiä, joita hän on esittänyt minulle. Hän itse on todennut, ettei valehtele, mutta useiden lausuntojen taustoja ja paikkansapitävyyttä tarkastellessa kuva ei ole aivan yksiselitteinen. Asioiden faktoihin palaan tarkemmin loppuviikosta, kun tarkistusprosessi on valmis.

Kokonaisuutena päivä oli hyvä esimerkki siitä, miten arki koostuu pienistä sattumista, virheistä ja onnistumisista – ja miten helposti yhden laitteen veden loppuminen voi vaikuttaa koko päivään. Silti kaiken keskellä on mahdollista säilyttää huumori ja hyvä mieli, kun ympärillä on oikeita ihmisiä ja yhteisöllisyyttä.

Monsteri

Lauantai 25.10-2025

---

Tasainen arki ja tuttua tahtia ruokailuissa

25.10-2025

Ruokailut ovat sujuneet nyt jo useamman kuukauden ajan hyvin samalla tavalla. Toukokuu oli ehkä se viimeinen hetki, kun tapahtui jotain isompaa muutosta – sen jälkeen tahti on pysynyt vakaana. Ei suuria yllätyksiä, ei notkahduksia, vaan tuttua rytmiä päivästä toiseen.

Aamiaisella ja lounaalla lusikka nousee kolme tai neljä kertaa kerrallaan, maskin kanssa kuten aina. Juominen menee omalla rutiinillaan: viisi lusikallista kerrallaan, myös maskin avulla. Tänään nestettä on mennyt tähän mennessä noin kuusi desiä, ja illalle on vielä tavoitteena neljä desiä lisää, jotta päivän litra tulee täyteen.

Ruokien suhteen ei suuria yllätyksiä ole ollut, mutta tänään munakas oli paistettu vähän liikaa. Sekä aamupalalla että lounaalla pinnasta oli tullut niin palanut, että sitä jäi lautasen reunalle noin viisi lusikallista kumpanakin ateriana. Päivällisellä tilanne oli parempi – munakas oli miedommin paistettu ja palanutta osaa jäi vain pari lusikallista.

Päivän varrella tuli syötyä myös hieman omaa ruokaa sairaalaruoan lisäksi. Tuttavat toivat noin 400 grammaa possunlihaa ja auttoivat syömisessä 200 gramma sekä illemmalla hoitaja Minna syötti vielä 200 grammaa. Se oli mukava lisä päivän ruokailuihin, sillä liha oli pehmeää ja helppo syödä maskin kanssa. Itse asiassa ehkä helpoin ruoka pitkään aikaan.

Kokonaisuudessaan päivä sujui rauhallisesti ja rutiininomaisesti – juuri niin kuin viime kuukausina on ollut tapana. Ei suuria muutoksia, mutta pieniä havaintoja ja tuttu rytmi, joka pitää arjen kasassa.

Monsteri

Perjantai. Toivoa täynnä

💛 Hyvää perjantaita ja pieniä ilon aiheita arkeen

Oikein mukavaa päivää kaikille! Täällä on tänään herätty hyvillä mielin – yö sujui rauhallisesti ja uni tuli kunnolla. Aamupala maistui, nieleminen sujuu hyvin ja hengitys kulkee tutusti “4 lusikkaa ja maski” -menetelmällä, joka on pysynyt samana jo toukokuun alusta asti.

Olen ajatellut, että voisin jatkossa alkaa kirjaamaan nämä päivittäiset kuulumiset pieneen taulukkoon. Siitä näkisi helposti, miten eri osa-alueet sujuvat päivä päivältä – ja olisi mukava seurata omaa kehitystä ja jaksamista konkreettisesti.

---

💬 Pieni yllätys sähköpostissa

Tänään tuli vastaan mukava yllätys! Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksei vammaispalvelun kyyti-hakemuksista ollut kuulunut mitään. Päätin lopulta laittaa sähköpostia ja kysäistä asiaa. Ja ilokseni – vastauksessa kerrottiin, että päätös oli tehty jo 23.9. ja tuotu henkilökohtaisesti osastolle samana päivänä!

Päätös kuuluu näin:

“Sinulle myönnetään sosiaalipalveluna vammaisen henkilön liikkumisen tuki asiointiin ja virkistykseen Salon kaupungin alueella sekä oman elämän kannalta merkittäviin kuntiin, jotka sinulle ovat Turku ja Koski TL.

Vammaisen henkilön liikkumisen tuki järjestetään sinulle korvaamalla taksilla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Sinulle järjestetään vammaisten henkilön liikkumista tukevaa palvelua 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa ja sinulle myönnetään oikeus invataksin käyttöön.”

 

---

🥙 Rullakebabbi-testit jatkuvat!

Tämä päätös tarkoittaa yhtä asiaa: rullakebabbi-testit jatkuvat! Nyt pääsen taas ravintoloihin paikan päälle maistelemaan ja vertailemaan eri paikkojen kebabeja. Se on ollut pieni mutta tärkeä osa arjen iloa ja sosiaalista elämääni.

Pidetään sama hyvä tahti – yksi testikerta viikossa – ja muina päivinä hiilarit pysyvät nollissa. Tämä tasapaino toimii itselleni hyvin ja tuo myös rytmiä viikkoon.

---

🎥 Tulevia suunnitelmia

Tämän viikon pidän vielä hieman kevyempänä ja keskityn voimien keräämiseen. Mutta ensi viikosta alkaa taas uusi taistelu omasta ja muiden puolesta – hyvällä asenteella ja yhteisöllisellä hengellä.

Samalla suunnittelen live-lähetysten aloittamista . Niitä on jo moni toivonut, ja kieltämättä itsekin odotan innolla päästä juttelemaan reaaliajassa teidän kanssa.

---

💫 Loppuun vielä

Perjantai on muutenkin aina vähän erityinen päivä – silloin osastolla käy paljon vieraita, ja ilmassa on sellaista pientä viikonlopun odotusta. Tänään se tuntuu erityisen hyvältä, kun tietää, että yksi iso käytännön asia on nyt kunnossa ja edessä on uusia mahdollisuuksia.

Toivotan kaikille oikein mukavaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua! 🌞 Pidetään mieli virkeänä ja ilo pienistäkin asioista – niissä on arjen suurin voima.

---

Taistelu tappokoneistoa vastaan

Inhimillinen kohtelu

Olen als motoneuroni tautia sairastava 50 vuotias mies ja tuon blogissani julki nauhoitteiden avulla kuinka potilaita kohdellaan lääkäreiden toimesta. Minua ovat käyneet lääkärit uhkailemassa että jos minä ne julkaisen niin.... perkaan näitä paremmin myöhemmin, mutta alkuun ihan käytännön esimerkkiä päivittäisestä ylimielisyydestä. Kun omaiset soittelevat huolissaan. valheita ja valheita... 

Tästä vähän jo huolissani otimme yhteyttä pariin tuttuun lääkäriin ja huolemme osui oikeaan. Kun itse en pysty puhumaan tein teille aiheesta tekoäly videon. Kas siinä olkaa hyvä. 

Tämä on sitä potilaan ja omaisten arkea varhassa.  En tarvitse imua kun pystyn sylkemään.  Lääkäreillä ei tunnu äly siihen riittävän. Moni asia olisi helpompaa kun viitseisi kuunnella potilasta edes 5 sekunttia.  Ja jottei kaikki olisi pelkkää negailua niin hoitajat on 💕

Monsteri