12.11-2025 Keskiviikon kuulumiset – kivut, syömiset ja pieni yllätysvierailu

Keskiviikon kuulumiset – kivut, syömiset ja pieni yllätysvierailu

Omat muistiinpanot ovat olleet tähän asti huomattavasti tarkempia ja teknisempiä, mutta nyt tuon samoja havaintoja julkisemmin esiin.

Kiputilanne levossa

Alla listattuna tämänhetkinen tilanne. Jos taulukossa ei ole lukemaa, se tarkoittaa, ettei kipua ole lainkaan.

Sulkeissa oleva numero kertoo kivun tason liikuteltaessa.

Vasen / Oikea

varpaat / varpaat

nilkka / nilkka

sääri / sääri

polvi / polvi

reisi / reisi

lonkka / lonkka

kylki / kylki

sormet / sormet

ranne / ranne

kyynärvarsi / kyynärvarsi

kyynärpää / kyynärpää

olkavarsi / olkavarsi

olkapää (3) / olkapää

leuka / leuka

silmä / silmä

korva / korva

pippeli

peppureikä

vatsa

rinta

alaselkä

yläselkä

niska

kaula

pää

Jos tätä listaa katsoo ulkopuolisen silmin, voi se näyttää vähän tragikoomiselta. Mutta niin vain kävi, että ensimmäinen päätös hengityskoneen eväämisestä tehtiin aikanaan olkapääkipujen perusteella. Siinä on kyllä tragikoomisuutta ihan riittävästi – vähän kuin varpaan haava, ei hengityskonemahdollisuutta. Ei jatkoon, sanoisin.

Syömiset ja juomiset

Ruoka maistuu edelleen hyvin, ja nieleminen on pysynyt suurin piirtein ennallaan.

Päivän ruokailut:

Aamupala: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

Lounas: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

Kahviaika: 

Päivällinen: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

Iltapala: leipä leikkeleellä ja juustolla, puolikas pulla 165 ml nesteitä

Päivä täynnä tuttuja kasvoja ja mielenkiintoisia keskusteluja

Normaalisti täällä käy suht vakioporukka vieraita, eli käytännössä lähes joka päivälle riittää joku tuttu piipahtamaan. Se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja pitää päivät rytmissä. Sitten taas on niitä viikkoja, kun porukkaa käy tavallista enemmän – ja tämä viikko on juuri sellainen. Ovi käy tiuhaan, ja se tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Onhan se hienoa, kun ihmiset muistavat, jaksavat tulla käymään ja vaihtaa kuulumisia.

Tänään hoitaja tuli kysymään, voiko päästää sisään erään vieraan – nimenä Jarkko Putkonen tai tutummin nyrkkeilijä Jarkko "Heat" Putkonen. Naurahdin ja sanoin tietenkin, että totta kai voi! Jarkkohan on vanha tuttu, entinen ammattinyrkkeilijä, jolla on takanaan komea ura: 17 voitettua ammattilaisottelua. Hän on kotoisin ihan naapurikylästä.

Nykyään Jarkko tunnetaan enemmän huippuluokan leuanvetäjänä. On ollut hienoa seurata hänen matkaansa uudessa lajissa ja sitä, miten tavoitteellisesti hän treenaa. Siinä on paljon samaa paloa kuin minulla itsellänikin on ollut aina – se kipinä kilpailemiseen, se sisäinen tuli, joka ei sammu, vaikka elämä välillä muuttuukin. Sanotaan, että silmät kertovat paljon ihmisestä, ja Jarkon silmistä näki heti sen tutun katseen: määrätietoisuuden, halun kehittyä ja kilpailla tosissaan. Siinä oli jotain tuttua, melkein kuin olisi katsonut peiliin – sama liekki elää omissakin silmissä sillä erolla että taistelen elämästä. Mutta taistelutahto ei ole kadonnut mihinkään. 

Keskusteltiin monenlaisista aiheista. Jarkko kertoi treeneistään ja kyseli, miten hänen tulisi kehittää otevoimaa nimenomaan lajinomaisesti leuanvetoon. Oli mielenkiintoinen keskustelu ko. asian ympäriltä. Puhuttiin myös henkisestä puolesta – siitä, miten paljon asenne ratkaisee. Kun halu on tarpeeksi suuri, niin keinoja löytyy aina.

Oli todella mukava nähdä Jarkkoa pitkästä aikaa ja vaihtaa ajatuksia rauhassa. Tällaiset tapaamiset piristävät päivää ja muistuttavat siitä, että yhteys ihmisiin ja jaettu intohimo urheiluun ovat voimavaroja, jotka kantavat pitkälle.

Niin se taas päivä taittui iltaan. Ja kuten usein käy, aika ei tullut lainkaan pitkäksi – päinvastoin, tuntui että päivä loppui kesken.

Monsteri

Hakusanat: blogi, kuntoutus, kipupäiväkirja, fysioterapia, toipuminen, urheilu, motivaatio, henkinen voima, vierailu, nyrkkeily, leuanveto, treeni, elämäntahto, arki, inspiraatio

11.11-2025 Tiistain tunnelmat – kipujen kartoitusta ja ajatuksia elämästä

---

Tiistain tunnelmat – kipujen kartoitusta ja ajatuksia elämästä

Huomenta ja oikein mukavaa tiistaita kaikille! 🌤️
Aamu on alkanut melko samalla tavalla kuin eilenkin. Kivut ovat pysyneet lähes identtisinä, eikä mitään dramaattisia muutoksia ole ilmassa – ja se on hyvä asia. Olkapää, joka on ollut jo pidempään se murheenkryyni, tuntuu tänään melkein kivuttomalta, ainakin liikuteltaessa. Pieni mutta tärkeä voitto!

Kivut levossa

Tässä tämän päivän kiputilanne tuttuun tapaan vasemmalta oikealle. Jos kohdassa ei ole lukemaa, se tarkoittaa täysin kivutonta kohtaa.
Sulkeissa oleva numero kertoo kivun määrän liikuteltaessa.

vasen              oikea

varpaat            varpaat
nilkka             nilkka
sääri              sääri
polvi              polvi
lonkka             lonkka
kylki              kylki
olkapää            olkapää
sormet             sormet 
ranne              ranne
kyynärvarsi        kyynärvarsi
kyynärpää (1)      kyynärpää
olkavarsi          olkavarsi
olkapää (2)        olkapää
leuka              leuka
silmä              silmä
korva              korva

pippeli  
peppureikä  
vatsa  
rinta  
alaselkä  
yläselkä  
niska  
kaula  
pää

Voi kuulostaa vähän tragikoomiselta, että näitä kirjataan näin tarkkaan, mutta se on oikeasti järkevää. Kun miettii, että ensimmäinen hengityskoneen eväämispäätös tehtiin aikanaan olkapääkipujen perusteella, niin tämä taulukointi ei enää tunnukaan liioittelulta.
Onhan se vähän sama kuin jos varpaan haavan perusteella todettaisiin, ettei tästä enää nousta. Ei jatkoon, sanoisi nykypolvi.

---

Syömiset ja juomiset

Ruoka maistuu edelleen hyvin ja nieleminen on pysynyt ennallaan, mikä on hienoa. Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö kokeilla nenämaskin käyttöä ruokailun aikana – se voisi helpottaa sekä omaa että syöttäjien arkea. Samalla ehkä vältyttäisiin ylimääräiseltä ilmapiikeiltä keuhkoissa ja vatsassa.
Ajatus on nyt hautumassa, mutta saattaa hyvinkin mennä kokeiluun lähiaikoina.

Päivän ruokalista näyttää tältä:

• Aamupala: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

• Lounas: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

• Kahviaika: hunajavesi

• Päivällinen: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

• Iltapala: leipä leikkeleellä ja juustolla, 175 ml nesteitä

Kyllä, munakaslinjalla jatketaan. Kun jokin toimii, sitä ei tarvitse muuttaa.

---

Hengityskoneesta ja elämästä sen varassa

Monet lääkärit tuntuvat osaavan kertoa lähinnä kauhutarinoita hengityskoneista – siitä, kuinka mahdotonta ja kurjaa elämä niiden varassa olisi. Mutta tässä kohtaa on pakko sanoa, että tieto ja kokemus eivät aina kulje käsi kädessä.

Video aiheesta.

Sain nimittäin tänään vieraakseni henkilön, joka on elänyt hengityskoneen kanssa jo 32 vuotta. Kyllä, kolme vuosikymmentä ja vielä päälle! Ja täytyy sanoa, että oli valtavan sympaattinen ja valoisa ihminen. Koko kaksikko, joka tuli käymään, toi mukanaan hyvää energiaa ja perspektiiviä.

Siinä kohtaa kun ihminen, jolla on yli kolmen vuosikymmenen kokemus hengityskoneesta, kertoo arjestaan ja siitä, mitä kaikkea lääkärit jättävät sanomatta, alkaa monikin asia loksahdella paikoilleen. Monesti ne, jotka luulevat tietävänsä eniten, eivät oikeasti tiedä juuri mitään – ja tämä pätee aivan erityisesti silloin, kun vastassa on elävä, hengittävä, 32 vuoden mittainen todistusaineisto.

Samalla tuli taas esiin, miten valitettavan usein potilaita kohdellaan kuin he eivät ymmärtäisi mitään. Se on surullista, koska monilla on vuosien, jopa vuosikymmenten kokemus omasta tilanteestaan – eikä se tieto ole yhtään vähempiarvoista kuin valkoisen takin takaa tuleva teoria.

Mutta kuten sanonta kuuluu: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin näkyviin – ja niin sen kuuluukin olla.

---

Päivän fiilis

Kaiken kaikkiaan tiistai on ollut tasapainoinen ja rauhallinen. Kivut pysyvät hallinnassa, ruoka maistuu, ja mieli on kirkkaampi kuin pitkään aikaan.
Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat kohdilleen, ja kun olkapääkin alkaa olla lähes kivuton, voi sanoa, että suunta on oikea.

Tässä kohtaa tekee mieli todeta: ei se aina helppoa ole, mutta eteenpäin mennään, vaikka välillä kyykyssä.

---

hakusanat: kivut, sairaala, blogi, toipuminen, olkapää, kipupäiväkirja, hengityskone, potilaskokemus, ruokailu, munakas, lääkärien valheet, kokemustieto, elämä sairaalassa, kuntoutus, arjen voima  

10.11-2025 Maanantain kuulumiset – kivut, syömiset ja pieni yllätysvierailu

---

Maanantain kuulumiset – kivut, syömiset ja pieni yllätysvierailu

Huomenta ja oikein mukavaa maanantaita kaikille.
Tässäpä jatkossa luvassa vähän kattavampaa raporttia myös tänne blogin puolelle — erityisesti kivuttomuuden ja kipujen osalta.
Omat muistiinpanot ovat olleet tähän asti huomattavasti tarkempia ja teknisempiä, mutta nyt tuon samoja havaintoja julkisemmin esiin.

---

Kiputilanne levossa

Alla listattuna tämänhetkinen tilanne. Jos taulukossa ei ole lukemaa, se tarkoittaa, ettei kipua ole lainkaan.
Sulkeissa oleva numero kertoo kivun tason liikuteltaessa.

Vasen / Oikea

• varpaat / varpaat

• nilkka / nilkka

• sääri / sääri

• polvi / polvi

• lonkka / lonkka

• kylki / kylki

• olkapää (3) / olkapää

• sormet / sormet

• ranne / ranne

• kyynärvarsi / kyynärvarsi

• kyynärpää / kyynärpää

• olkavarsi / olkavarsi

• olkapää (3) / olkapää

• leuka / leuka

• silmä / silmä

• korva / korva

• pippeli

• peppureikä

• vatsa

• rinta

• alaselkä

• yläselkä

• niska

• kaula

• pää

Jos tätä listaa katsoo ulkopuolisen silmin, voi se näyttää vähän tragikoomiselta. Mutta niin vain kävi, että ensimmäinen päätös hengityskoneen eväämisestä tehtiin aikanaan olkapääkipujen perusteella. Siinä on kyllä tragikoomisuutta ihan riittävästi – vähän kuin varpaan haava, ei hengityskonemahdollisuutta. Ei jatkoon, sanoisin.

---

Syömiset ja juomiset

Ruoka maistuu edelleen hyvin, ja nieleminen on pysynyt suurin piirtein ennallaan.
Olen tosin viime aikoina pohtinut, pitäisikö kokeilla syödessä nenämaskia. Se voisi helpottaa sekä omaa tekemistä että avustajien työtä. Samalla vältettäisiin myös ilmapiikkejä keuhkoissa ja vatsassa.
Täytyypi hahmotella ja suunnitella tätä käytännössä.

Päivän ruokailut:

• Aamupala: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

• Lounas: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

• Kahviaika: –

• Päivällinen: 6 munan munakas, 175 ml nesteitä

• Iltapala: leipä leikkeleellä ja juustolla, 175 ml nesteitä

Munakkaat pitävät edelleen ykköspaikkaa listalla – luotettavaa ja helppoa.

---

Yllätysvierailu Irlannista

Tänään tuli todellinen yllätysvisiit­ti, kun Kalle Ylitalo James poikkesi Irlannista moikkaamaan.
Siitä onkin ehtinyt kulua tovi, kun viimeksi tavattiin.
Kalle kuuluu maailman kovimpiin varustepenkkipunnertajiin – ja kyllä, siitä lajista löytyy hurjia tarinoita. Oli hienoa vaihtaa ajatuksia pitkästä aikaa, niin sairauksista, treeneistä kuin ruuistakin.

Jesse Pynnönen on tehnyt Kallesta videon – suosittelen vilkaisemaan, jos aihe kiinnostaa.

---

Että sellainen maanantai tällä kertaa.
Palaset alkavat loksahdella paikalleen, taistelutahto on kohdillaan ja matka jatkuu — huumorilla ja sitkeydellä, kuten aina.

Monsteri

---

hakusanat: kuntoutus, kipupäiväkirja, elämää sairauden kanssa, blogi elämästä, kipujen hallinta, toipuminen, arki sairauden jälkeen, kivuton elämä, suomalainen blogi, elämänlaatu, liikuntarajoitteinen, terveysblogi, kuntoutusprosessi, positiivinen ajattelu, motivaatio ja jaksaminen

Tilastollisen Virheen Korjaus, Isänpäivä ja Elämän Tilastointi Sairaalassa 9.11-2025

Tilastollisen Virheen Korjaus, Isänpäivä ja Elämän Tilastointi Sairaalassa

Marraskuun lähestyessä ja Isänpäivän (9.11.2025) ollessa kulman takana, on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi. Tässä vaiheessa kautta – tai oikeammin sairaalajaksoa – minun on pakko korjata eräs tilastollinen virhe. Kyseessä ei ole maailmaa mullistava asia, mutta tällaiselle himpun verran analyyttiselle luonteelle se on kuin pienelle oravalle, jolta käpy on jäässä.

Kyse on sairaalan mukeista. Olen pitänyt niitä virheellisesti 2 desin (dl) mukeina kaikkia, mutta tarkempi mittaus paljasti totuuden: ne ovatkin osa 1,75 dl mukeja. Ero on määrällisesti pieni, vain 0,25 dl, mutta kun asiaa tarkastellaan prosentuaalisesti, kuva muuttuu: kyseessä on 12,5 %:n heitto.

Tilastot Arkielämässä

Tämä 12,5 % alkaa jo tuntua. Jos ajateltaisiin tätä säästöprosenttina vaikkapa auton polttoaineenkulutuksessa, jonka normaali kulutus olisi 10 litraa sadalla kilometrillä, säästö olisi tuntuva, varsinkin jos ajokilometrejä kertyy paljon.

Tiedän, tiedän – tämä kaiken tilastointi on joskus itsellenikin rasittava piirre. Se koskee sekä normaalia elämää että elämää täällä sairaalan seinien sisällä.

Normaalielämässä tällainen analyyttisyys saattaa hieman rassata ja hidastaa, mutta täällä sairaalassa minulla on aikaa laittaa kirjaimellisesti kaikki ylös.

Tämä systemaattinen datan kerääminen toimii samalla henkilökohtaisena vakuutuksena. Se on tapa hankkia faktatietoa ja asettaa se tarvittaessa vastakkain mahdollisia lääkärien  antamia virheellisiä tietoja vastaan. Vaikka en julkaisekaan täällä kuin lähinnä syömisiäni, Excel-taulukossani on paljon laajempi kattaus tietoa:

Lääkäri- ja hoitajakäynnit

Lääkkeet, vitamiinit ja pastillit

Eri hälytysten vasteajat

Mittaukset (pulssi, saturaatio, keuhkojen arvot)

Syömisten ja juomisten määrät ja syöttömuodot (myös juomaruiskujen koot ja nielemiset)

Henkilökohtaiset toimet, kuten suihkut ja parranajot

Käytännössä ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton.

Tämä mittauslaitteisiin ja järjestelmään sijoitettu raha on pieni hinta siitä, että saan luotettavaa faktatietoa omaan elämääni. Tarkoitus ei ole käyttää kerättyä dataa  ulospäin, vaan se toimii puhtaasti omana vakuutuksenani.

Päivän Tilanne ja Kivut

Tämän päivän syömiset ja juomiset ovat pysyneet normimäärissä, poikkeuksena yksi munakas vaihtui 200 grammaan possunkylkeä. Nestemäärä luonnollisesti heijasteli korjattua mittausvirhettä, eli nestettä meni se virheen verran vähemmän.

Kiputilanne on pysynyt ennallaan:

Levossa kipuja ei ole laisinkaan (0).

Vasemmassa olkapäässä kipu liikkeessä on 3 (asteikolla 0–10).

Ihmisillä on erilaisia pakkoliikkeitä valehdellessaan. 

Nyt alkaa tuntua siltä, että palapelin palat loksahtelevat paikoilleen ja taistelutahto on niin korkealla, että vois vaikka vuoria siirrellä pelkällä katseella.

Tämä koko lääkäri show on kuin jonkinlainen tragikoominen sketsi, jossa pääosissa esiintyvät “Totuuden välttelyn mestarit” omine erikoisefekteineen.

Siirala yrittää esittää vakuuttavaa ammattilaista, mutta änkyttää siihen malliin, että voisi luulla hänen harjoittelevan beatboxausta stetoskooppi suussa.

Ja Maula  puolestaan räpsyttelee silmiään niin tiheään tahtiin, että huoneen valaistus vaihtuu strobovaloksi luultavasti siksi, ettei tarvitse katsoa suoraan silmiin, kun tarina alkaa lipsua faktoista fantasiaan.

Mutta eipä hätää täältä noustaan, eikä pelkästään jaloille vaan koko voimalla takaisin elämään.

Jos tämä olisi elokuva, nimi olisi varmaan “Varha ja Totuuden Väistelijät”, lajityyppinä lääketieteellinen komedia, jossa potilas on ainoa, joka pysyy järjissään.

Hakusanat: taistelutahto, huumori, lääkärikäynti, sarkasmi, ironia, totuus, potilas, selviytyminen, komedia, elämä, sairaala, valehtelu, motivaatio, nousu, blogiteksti, varhan synkät varjot

Hyvää isänpäivää – tarina erilaisesta päivästä, rakkaudesta, vanhemmuudesta

Hyvää isänpäivää kaikille isille.

Tämä päivä on tänä vuonna minulle hyvin erilainen – monestakin syystä. Se herättää monenlaisia tunteita, monelta eri kantilta.

Lahja, joka meni oikeaan osoitteeseen

Lahjoitin tyttärelleni rahaa ja perustin sitä varten erillisen tilin, johon äitillä ei ole tilinkäyttöoikeutta. Syynä on yksinkertainen ja surullinen: hänen äitinsä on enemmän kuin perso rahalle, eikä rahat olisi koskaan päätyneet siihen tarkoitukseen, johon ne kuuluivat – eli tyttärelleni.

Kun hän huomasi ylimääräisen tilin olemassaolon, minusta tuli yhtäkkiä hyvin tärkeä ihminen. Niin tärkeä, että hän tuli kesäkuun alussa sairaalaan minua katsomaan.

Tiesin heti, ettei kyse ollut pelkästä ystävällisyydestä – ja arvasin oikein.

Ei kulunut puoltakaan minuuttia, kun raha nousi puheeksi. Ensin loppuvuoden elatusmaksut, sitten puhe tilinkäyttöoikeudesta tyttären uuteen tiliin.

Aika ennalta arvattava vierailu, eikö?

Lupasin maksaa loppuvuoden elatusmaksut heinäkuun 1. päivänä, kuten oli sovittu. Se ei kuitenkaan kelvannut – piti saada käteistä heti.

Liekö kahvi tai joku muu nupin sekoitusaine ollut tarjouksessa, mutta minä ilmoitin selvästi:

minulla ei sairaalassa ole sellaisia summia käteistä, enkä ilman todistajien läsnäoloa maksa ohi tilin.

Lopulta asia saatiin järjestykseen. Hän sai rahansa todistajien ollessa paikalla.

Tällä samalla vierailulla tapahtui paljon muutakin, jota lastensuojelu nyt selvittää.

Käteinen vaihtoi omistajaa, mutta tilinkäyttöoikeutta hän ei saanut – ei vaikka puolen tunnin ajan painosti ja aiheutti pienen episodin, johon jouduttiin kutsumaan myös sairaalan henkilökunta.

Lopulta ovet paukkuivat, ja hän huusi lähtiessään:

"Et näe ikinä enää tytärtäsi!" 

Tämän jälkeen en ole tytärtäni nähnyt enkä saanut mitään kontaktia.  Sen enempää kuin isovanhemmatkaan. Toivottavasti viranomaiset saavat asian järjestykseen ennen kuolemaani. 

KIITOS MAIJA POROKKA Tampere että pilaat tyttäreni elämän jo heti alkuvaiheessa.  Toivon sydämmestäni että Milla tulee muistamaan tämän kun kasvaa. 

 

Isänpäivä ilman omaa isää

Tänä vuonna en pääse näkemään omaa isääni.

Olen sairaalassa, ja se syö miestä enemmän kuin osaan sanoiksi pukea. Tämä olisi ollut viimeinen mahdollisuus viettää isänpäivää hänen kanssaan – sillä lääkärien (Waltteri Siirala & Sanna Maula) tuomio on jo annettu, täysin valheellisin perustein.

Järjestelmä on rakennettu niin, että lääkäreitä on lähes mahdoton saada vastuuseen, vaikka virheitä tai naamatauluun perustuvia "poistoja" tapahtuisi.

Viime vuonnakaan en päässyt viettämään isänpäivää.

Olin kyllä paikalla, mutta jalat eivät kantaneet neljää rappusta.

Se jäi väliin – ja siitä matkasta sen jälkeen sairaalaan en ole vieläkään palannut.

Kiitollisuus vanhemmilleni

Vaikka en voi olla heidän luonaan, olen syvästi kiitollinen molemmille vanhemmilleni.

He ovat olleet tukena aina – hyvinä ja huonoina aikoina, nuoruuden urheiluvuosista lähtien, harrastuksissa, ja myöhemmin elämässä, kun piti pysyä kaidalla tiellä sen jälkeen, kun olin käynyt läpi Mexicon kovan koulun.

Juuri rakkaus vanhempiini sai minut muuttamaan suuntaa.

Se vanha Monsteri jäi taakse ja haudattiin Rio Granden molemmin puolin – niin McAllenin kuin Reynosan rajamaille.

Ja se tapahtui juuri oikealla hetkellä – ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.

En ole näistä juuri huudellut.  Tehnyt tyhmiä ja kauheitakin asioita enkä todellakaan ole niistä ylpeä. Mutta tahdon vanhempieni tietävän että ilman heitä se ei olisi onnistunut.  

Loppusanat

Tänään, isänpäivänä, ajattelen kaikkea sitä, mitä isyyteen ja perheeseen oikeasti kuuluu:

rakkautta, vastuuta, välittämistä ja sitä, että joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä, jotta lapsella olisi parempi tulevaisuus.

En voisi toivoa parempia vanhempia kuin omani.

Ja vaikka oma tarinani on kivikkoinen, olen ylpeä siitä, että olen pysynyt pystyssä – ja ennen kaikkea siitä, että olen isä, joka välittää.

Hyvää isänpäivää kaikille isille – erityisesti niille, jotka taistelevat hiljaa, mutta sydän täynnä rakkautta.

#isänpäivä, #isä, #rakkaus, #perhe, #vanhemmuus, #kiitollisuus, #isyys, #sairaalaelämä, #elämäntarina, #selviytyminen, #blogi, #tytär, #luottamus, #elatusmaksu, #arjenvoima, #muistot, #elämä, #isänpäivä2025, #voimaa, #rakkaudellaisälle

Lauantai 8.11-2025 – tuuliajolla ja aikamatka vuoteen 1929

Lauantai – tuuliajolla ja aikamatka vuoteen 1929

Lauantai meni kokonaisuudessaan perjantain yön jälkimainingeissa. Kun keuhkot ja vatsa ottavat sen verran osumaa, seuraava päivä menee väistämättä täysin tuuliajolla.

---

Päivän ruokailut

• Aamiainen: 6 munan munakas, 3 dl nesteitä

• Lounas: 5 munan munakas, 2 dl nesteitä

• Kahviaika: 2 dl nesteitä

• Päivällinen: 200 g possun kylkeä, 2 dl vettä

• Iltapala: 6 munan munakas, 3 dl vettä

• Yöjuomat: 4 dl nesteitä

• Yöjuomat 2: 4 dl nesteitä

Mehukeitto jäi tauolle.

---

Kiputilanne

• Levossa: 0 (puhdas nolla)

• Liikuteltaessa (vasen olkapää): 3/10

---

Vetämätön olo ja yllättävä inspiraatio

Olo oli täysin vetämätön viime yön jälkeen, mutta kuten niin monesti ennen, inspiraatiota ei voi koskaan ennustaa. Joskus se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, toisinaan hiipii hiljalleen mieleen kuin vanha tuttava.

Mutta tänään — tänään se tuli kuin täysi rynnäkkökomppania.

Syyllinen löytyi täysin yllättävästä paikasta: Salon seudun puskaradion syövereistä, missä joku oli kaivanut esiin lähes sadan vuoden takaisen uutisen paikallisista väkivaltaisuuksista vuodelta 1929.

Ja voi pojat, siinä oli draamaa!
Aseita, poliiseja ja naapurisopu, joka oli selvästi yhtä huonossa jamassa kuin tuon ajan spriipannut talous. Siinä kohtaa ei tarvinnut enää arvailla, mistä päivän luova kipinä sai alkunsa — se tuli suoraan menneisyyden arkistojen tomuisista nurkista ja iski tajuntaan kuin aikamatkaava juorulehti.

Kun avasin Notepadin, piti olla tarkkana. Sormet jo syyhysivät näppäimistölle, mutta piti muistuttaa itseään, ettei ihan kaikkea voi kirjoittaa sellaisenaan – ettei vahingossa päästä “kynästään” läpi sellaista, mikä veisi koko tarinan sensuuriosaston kiireelliseen käsittelyyn.

Mutta täytyy sanoa: Salon seudulla on osattu elää jo ennen internetin kommenttiketjuja – jotka nekin ovat oma hupinsa.

---

Sanomalehtileike vuodelta 1929

Viime keskiviikkona oli Salossa Perttelin tullissa asuvien naapusten Alhon ja Talvion välit menneet rikki, josta syystä asumusten naispuoliset jäsenet kimpaantuivat ampumaan toisiaan taskuaseilla. Asiaan sekautuivat myöskin miehet, mutta heidän tappelunsa keskeytyi poliisien väliintulon kautta.

Kello 11 aikoihin illalla alkoi kuitenkin kuulua jälleen laukauksia Perttelin tullista ja paikalle riensi poliisi. Poliisin saapuessa paikalle ajoi sinne myöskin autolla eräs Antti Laukkanen, joka seisah­tui poliisien kohdalle, kysyen mitä poliiseilla on täällä tekemistä. Nimismies Lundström käski Laukkasta pysähtymään ja ryhtyi tarkastamaan tämän taskuja, olisiko siellä mahdollisesti ampuma-asetta, koska Laukkanen oli päivällä ammus­kellut mainitussa kylässä. Kun nimismies tarttui Laukka­seen, huomattuaan tämän aikovan jotain, riistäytyi tämä irti ja ojensi aseen nimismiestä kohden. Ase ei kuitenkaan tappanut "nalliaan" ja poliisit saivat otetuksi häneltä taskuaseen pois. Laukkanen pidätettiin ja tuotiin Sa­loon, jossa hän tunnusti päivällä ammus­kelleensa pihamaallaan harjoituksen vuoksi. L. oli juovuksissa ja oli hänellä vieläkin mukanaan korpirojuja.

Myöhemmin takavarikoitiin Talviolta Parabellum-pistooli ja kello 4 aikaan vielä browninki. Tappelu jatkui koko yön ajan.

Läheiseltä pellolta Talvion asunnon takaa löydettiin kaksi 10 litran pystyä spriitä.

 

View this post on Instagram

A post shared by Toni Laine (@monster_rap_2000)

---

Jälkisanat

Jos mikään ei enää yllätä nyky-Suomessa, niin kannattaa kaivaa vanhat lehdet esiin.
Sieltä löytyy tarinoita, jotka todistavat, ettei elämä ennen ollut sen rauhallisempaa – vain hitaammilla yhteyksillä ja kovemmilla sanakäänteillä.

---

Hakusanat: lauantai, tuuliajolla, hengitysvaikeudet, keuhkot, kiputilanne, blogi, sairaustarina, inspiraatio, Salon seutu, puskaradio, historia, 1929, ampumavälikohtaus, spriipannu, aikamatka

Perjantai 7.11-2025 Limaa ja Limaa

---

Perjantai – kauhujen päivä

Perjantai oli kokonaisuudessaan todellinen kauhujen päivä. Joskus on vain näitä päiviä ilman mitään näkyvää syytä. Limaneritystä oli jälleen järkyttävä määrä, vaikka päivä oli käytännössä identtinen aiempien kanssa. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, ettei ehkä näe seuraavaa päivää.

Yskityskonetta jouduttiin käyttämään useita kertoja, ja yöllä ei uskaltanut nukkua. Kyllä tämä alkaa jo todella rassaamaan.

Olisi tietysti helppoa taipua ylilääkäri Sanna Maulan tahtoon tahtoon ja antaa periksi ja kuolla pois – mutta minä valitsin toisin. Valitsin hengityskoneen, jota en kuitenkaan saa. Tuntuu kuin tämä olisi jo kidutusta ylilääkärin toimesta. Häneen ja hänen valheisiinsa aion palata vielä huomenna – faktojen kanssa.

Tiedän, että näiden asioiden julkituominen saattaa ärsyttää joitakin, ainakin sen perusteella että minua on uhkailtu rikosilmoituksilla. Mutta voin sanoa, että tuollainen uhkailu on täysin tehotonta. Ei toimi minuun.

---

Päivän kulku ja ruokailut

Sapuskoiminen sujui normaalisti noin klo 17 saakka, kunnes juuri ennen päivällistä alkoi tuo limashow. Siihen asti päivä oli täysin normaali.

Ateriat:

• Aamiainen: 6 munan munakas, 2 dl nesteitä

• Lounas: 6 munan munakas, 2 dl nesteitä

• Kahviaika: 6 dl nesteitä (sis. mehusopan)

• Päivällinen: 400 g possun kylkeä, 2 dl vettä

• Iltapala: jäi välistä

Epäilen vahvasti, että kahviajan mehusoppa oli päivän ongelmien aiheuttaja. Päivä oli muuten täysin identtinen aiempien kanssa – ainoa ero oli tuo 4 dl enemmän nestettä mehusopan muodossa.

Saa nähdä, mitä lääkäri tulkitsee tästä maanantaina.

---

Kiputilanne

• Levossa: 0 (ei kipua)

• Liikuteltaessa (vasen olkapää): 3/10

---

Tänään en enää jahkaile sen enempää.
Mukavaa viikonloppua, toverit.

---

Hakusanat: perjantai, kauhujen päivä, limaneritys, hengityskone, ylilääkäri, kiputilanne, yskityskone, mehusoppa, ruokapäiväkirja, hengitysvaikeudet, sairaalakokemukset, lääkärien päätökset, potilaan oikeudet, unettomuus, blogi