Tilastollisen Virheen Korjaus, Isänpäivä ja Elämän Tilastointi Sairaalassa 9.11-2025

Tilastollisen Virheen Korjaus, Isänpäivä ja Elämän Tilastointi Sairaalassa

Marraskuun lähestyessä ja Isänpäivän (9.11.2025) ollessa kulman takana, on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi. Tässä vaiheessa kautta – tai oikeammin sairaalajaksoa – minun on pakko korjata eräs tilastollinen virhe. Kyseessä ei ole maailmaa mullistava asia, mutta tällaiselle himpun verran analyyttiselle luonteelle se on kuin pienelle oravalle, jolta käpy on jäässä.

Kyse on sairaalan mukeista. Olen pitänyt niitä virheellisesti 2 desin (dl) mukeina kaikkia, mutta tarkempi mittaus paljasti totuuden: ne ovatkin osa 1,75 dl mukeja. Ero on määrällisesti pieni, vain 0,25 dl, mutta kun asiaa tarkastellaan prosentuaalisesti, kuva muuttuu: kyseessä on 12,5 %:n heitto.

Tilastot Arkielämässä

Tämä 12,5 % alkaa jo tuntua. Jos ajateltaisiin tätä säästöprosenttina vaikkapa auton polttoaineenkulutuksessa, jonka normaali kulutus olisi 10 litraa sadalla kilometrillä, säästö olisi tuntuva, varsinkin jos ajokilometrejä kertyy paljon.

Tiedän, tiedän – tämä kaiken tilastointi on joskus itsellenikin rasittava piirre. Se koskee sekä normaalia elämää että elämää täällä sairaalan seinien sisällä.

Normaalielämässä tällainen analyyttisyys saattaa hieman rassata ja hidastaa, mutta täällä sairaalassa minulla on aikaa laittaa kirjaimellisesti kaikki ylös.

Tämä systemaattinen datan kerääminen toimii samalla henkilökohtaisena vakuutuksena. Se on tapa hankkia faktatietoa ja asettaa se tarvittaessa vastakkain mahdollisia lääkärien  antamia virheellisiä tietoja vastaan. Vaikka en julkaisekaan täällä kuin lähinnä syömisiäni, Excel-taulukossani on paljon laajempi kattaus tietoa:

Lääkäri- ja hoitajakäynnit

Lääkkeet, vitamiinit ja pastillit

Eri hälytysten vasteajat

Mittaukset (pulssi, saturaatio, keuhkojen arvot)

Syömisten ja juomisten määrät ja syöttömuodot (myös juomaruiskujen koot ja nielemiset)

Henkilökohtaiset toimet, kuten suihkut ja parranajot

Käytännössä ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton.

Tämä mittauslaitteisiin ja järjestelmään sijoitettu raha on pieni hinta siitä, että saan luotettavaa faktatietoa omaan elämääni. Tarkoitus ei ole käyttää kerättyä dataa  ulospäin, vaan se toimii puhtaasti omana vakuutuksenani.

Päivän Tilanne ja Kivut

Tämän päivän syömiset ja juomiset ovat pysyneet normimäärissä, poikkeuksena yksi munakas vaihtui 200 grammaan possunkylkeä. Nestemäärä luonnollisesti heijasteli korjattua mittausvirhettä, eli nestettä meni se virheen verran vähemmän.

Kiputilanne on pysynyt ennallaan:

Levossa kipuja ei ole laisinkaan (0).

Vasemmassa olkapäässä kipu liikkeessä on 3 (asteikolla 0–10).

Ihmisillä on erilaisia pakkoliikkeitä valehdellessaan. 

Nyt alkaa tuntua siltä, että palapelin palat loksahtelevat paikoilleen ja taistelutahto on niin korkealla, että vois vaikka vuoria siirrellä pelkällä katseella.

Tämä koko lääkäri show on kuin jonkinlainen tragikoominen sketsi, jossa pääosissa esiintyvät “Totuuden välttelyn mestarit” omine erikoisefekteineen.

Siirala yrittää esittää vakuuttavaa ammattilaista, mutta änkyttää siihen malliin, että voisi luulla hänen harjoittelevan beatboxausta stetoskooppi suussa.

Ja Maula  puolestaan räpsyttelee silmiään niin tiheään tahtiin, että huoneen valaistus vaihtuu strobovaloksi luultavasti siksi, ettei tarvitse katsoa suoraan silmiin, kun tarina alkaa lipsua faktoista fantasiaan.

Mutta eipä hätää täältä noustaan, eikä pelkästään jaloille vaan koko voimalla takaisin elämään.

Jos tämä olisi elokuva, nimi olisi varmaan “Varha ja Totuuden Väistelijät”, lajityyppinä lääketieteellinen komedia, jossa potilas on ainoa, joka pysyy järjissään.

Hakusanat: taistelutahto, huumori, lääkärikäynti, sarkasmi, ironia, totuus, potilas, selviytyminen, komedia, elämä, sairaala, valehtelu, motivaatio, nousu, blogiteksti, varhan synkät varjot

Marraskuu alkaa ilman kipuja – elämää, sanoja ja satiiria

---

Marraskuu alkaa ilman kipuja – elämää, sanoja ja satiiria

1.11.2025. Lokakuu vaihtui marraskuuhun – ja mikä tärkeintä, ilman kipuja.
Ei lepokipuja, ei liikutuskipuja. Asteikolla 0–10, molemmissa kohdissa nolla.
Sama kivuton linja on jatkunut elokuun alusta asti. Kolme kuukautta täysin kivuttomana.
Hierojan sanoin: “Kivuttomampi kuin terve ihminen.”

Aamu ja päivän alku

Aamu alkoi somettamisella ja biisien parantelulla.
Työn alla oli jälleen kappale “Someron vuodeosasto lakkautusuhan alla”, joka löytyy YouTubesta, Spotifysta, TikTokista, Instagramista ja Dailymotionista.

View this post on Instagram

A post shared by Toni Laine (@monster_rap_2000)

Sen jälkeen vuorossa oli aamupala:
kuuden munan munakas ja 3 desilitraa nesteitä.
Ruokailu on nykyään harjoitusta – nielemistä on opeteltava, koska ruokintaletkua ei laiteta.
Lääkärit seuraavat tilannetta, mutta toisinaan tuntuu siltä, että he vain odottavat, mitä tapahtuu.
Tilannetta voisi oikeudellisesta näkökulmasta kutsua heitteillejätöksi.

Päivän ateriat

Lounaaksi jälleen kuuden munan munakas ja 2 desilitraa nesteitä.
Kahviaikaan 2 dl, päivällisellä sama munakaslinja ja 4 desilitraa nesteitä.
Iltapalaksi vitamiinit ja 3 desilitraa nesteitä ÷ vielä viimeiseksi 4 dl vettä. 
Ruokavalio on yksinkertainen mutta toimii. Energiaa riittää siihen, mikä on tärkeää.

Päivä tietokoneen äärellä

Suurin osa päivästä – noin 95 prosenttia hereillä oloajasta – kuluu koneen äärellä.
Internet on minun maailmani. Siellä on yhteys, tekeminen ja vapaus.
Samaan aikaan sisäinen kriitikko on alkanut taas heräillä.
Ehkä se on hyvä merkki: elossa ollaan.

Muistoja politiikan ajoilta

Joskus vuosia sitten minulla oli kunnianhimoinen ajatus: lähden politiikkaan.
Ajattelin, että maailma kaipaa järkeä, oikeudenmukaisuutta ja ryhtiä päätöksentekoon.
No, maailma oli eri mieltä.

Politiikassa huomasin nopeasti, että tärkeintä ei ollut mikä on oikein, vaan kuka puhuu ja kenellä on kahvipöydässä paras paikka.
Olin liian kiinnostunut kysymään miksi, ja liian hidas nyökkäilemään kyllä.
Siinä maailmassa sellainen ei ole toivottua.
Lopulta minusta tuli ongelma – ja he ratkaisivat ongelman poistamalla sen.

Erityisesti mieleen jäi yksi vanha konkari, entinen poliisimies.
Hän tiesi aina kaiken paremmin ja muistutti siitä säännöllisesti.
Kun aloin kyseenalaistaa hänen toimiaan, huumori loppui.
Politiikassa saa vitsailla vain, jos vitsi on budjetissa ja oikeassa suussa.
Ja niin urani katkesi ennen kuin se ehti edes alkaa.

Oli kuin olisin avannut oven juhliin, saanut kahvikupin käteen – ja heti perään oven naamaan.

Satiirin kautta takaisin ääneen

Vuodet ovat vierineet. Puolue unohtunut, haavat parantuneet.
Mutta yhteiskuntakriitikko sisälläni ei kuollut. Se vain odotti oikeaa hetkeä.
Nyt, elämän loppumetreillä ja sairauteni kanssa, se on noussut uudelleen esiin.

En tarvitse enää puoluetta, sääntöjä enkä ohjeita.
Minulla on rytmi, sanat ja nauru.
Satiiri on nyt minun puolueeni – ja mikrofoni sen päätösvaltainen elin.

Kun ääntä ei annettu, puhun nyt riimeissä.
Kun totuutta ei saanut lausua suoraan, sanon sen kiertäen – parodian kautta.
Se on ihmeellistä: ihmiset kuuntelevat totuutta paremmin, kun se on puettu huumoriin.
Kukaan ei tukehdu hernekeittoon, vaikka lusikka osuu pohjaan.

Olen entinen poliittinen haaveilija, nykyinen yhteiskuntakriittinen, ALS:ia sairastava räppipappa.
Puolikas mies kehossa, mutta kokonainen mielessä.
En kanna kaunaa, vain kynää.
En huuda megafoniin – hymähdän näppäimistölle.
Ja kun nauru raikaa, tiedän, että viesti meni perille.